Aah, mutta nyt ei tartte reeneihin lähtiessä miettiä, pelkääkö siellä nyt joku minun suuren suurta sussariani, uskaltaako joku palkata sitä Pokan vaatimalla tavalla tai onko jollekkin ihan sama, vaikka mun koira painaa seuruussa, muttei viitsi mulle sanoa sitä ja tyytyy vaan sanoihin "ihan kiva."
Reenikalenteri on alkanut täyttymään ja oon ruvennu pitämään molemmille koirille kirjaa niiden touhuiluista sekä ruokailuista. Katotaan miten meijän käy, sillä ensi kesälle ois tarkotus änkee nokkansa jos mihin soppaan, kuten esim vepeilyyn ja näyttelmiin! Joten turha vaivautua Kokkolan KV:seen saksmannit, Sertithän nyt on jo käytännössä ottaen jaettu - meille ! ;) Hoho.
Tarkotus ois nyt nostattaa Pokan kuntoa, vepeäkin silmällä pitäen, mutta myös ihan muutenkin. Tokoilut/tottikset jätin pienelle tauolle tiistain reenien jälkeen ja ollaan käyty ajamassa jälkiä ja tuskastelemassa esineiden parissa. Mutta ei nekään ongelmat kyllä miltään ongelmilta tunnu kun käyttää hieman tuota Nukaa puikoissa, niin johan ne Pokan ongelmatkin alkaa tuntumaan melko mitättömiltä ja korjattavissa olevilta. Voi minun Nuka

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti