Saikkua ja suunnitelmia

Kirjoittajan loma alkaa vetää viimeisiä henkosiaan. Ens viikko ois kumminkin tarkoitus nauttia tien päällä hieman reissaten ja nauttien siitä, että voi tehdä juuri niin kuin haluaa ja auton keulan kääntää kohti mieleistänsä suuntaa. Reissuun lähtee tietty mukaan koirat, eikä yhtään parempaan saumaan olisi matkailu voinutkaan osua, sillä Pokan on hyvä viettää saikkuaan auton kontissa kököttäen ja uusia tuulia haistellen. Karhu on niin etevä matkaaja, ettei senkään puolesta tarvitse ressata, saatika kuulosuojaimia pitää autossa päässä ;)

Pokka siis teloi oikean etutassun ranteen. Se alkoi ontua ja kun ontuminen vaan paheni kunnon linkkaamiseksi, päätin viedä sen eläinlääkäriin. Päätöstäni vahvisti myös se, kun Karhu ja Pokka meinasi ottaa yhteen ja P pälyili ja murisi Karhulle koko aamun. Yleensä Pokka on niin lunki pentujen kanssa, eikä tohi kauhiasti sanua vastaan, vaikka toinen roikkus korvissa tai hännässä. Nyt oli siis jokin hullusti. Koira kuvattiin ja samalla nukutuskerralla ajattelin vihdoin kuvauttaa sen selän virallisesti. Vuotiaanahan se on kuvattu terveeksi, eikä siellä edelleenkään mitään kummallista (kuulemma) ollut, mutta odotetaan vielä Kennelliiton tuomio. Pokalla siis oli ranteessa pientä turvotusta ja luukalvossa näkyi pieni ruhje. Ilmeisesti se on siis töytässy sen johonki aika kovaa. Onneksi ei sentään murtumia tullut ja Pokka pääsee taas jaloilleen saikun jälkeen. Saikku on tähän asti mennyt oikein mainiosti. Onneksi ihan häkkilevolta säästyttiin! Pientä aivojumppaa ollaan tehty, luita se on syöny ja yhen 20 minuutin rauhallisen remmilenkin se kävi tekemässä lähikaupan pihalle ihmettelemään ihmisiä. Ja tuolla se nukkuu, avokin kainalossa vieläkin untansa. Olisin luullu, että se repii pelihousunsa jo ekana päivänä kun tekemistä ei ole, mutta olin näämmä väärässä. Nyt ontuminen on alkanut helpottaa, mutta yhä se kinkkailee, joten liikunta saa vieläki olla niin minimissä kun voi, ettei se vaan töytäse sitä uudestaan johonkin.

Toisaalta, saikku tuli aika huonoon aikaan, sillä olin kaavaillut, josko sitä BH:ta kohti lähtis nyt kunnolla treenaamaan ja kävis syksyllä kokeessa. No, eihän reilun viikon mittainen saikku kenenkään kisahaaveita kaada, paitsi meidän, koska BH:ta varten ei olla vaan treenattu. :( Mulla on ilmeisesti jääny pahempiki mörkö siitä viime BH:sta, vaikkei siinäkään mitään VAKAVAA tapahtunu, niin silti oon ottanu sen ilmeisesti niin raskaasti. No, ehkä me siirretään sitä ens keväälle, niin saadaan talven aikana hinkutettua sitä paikkamakuuta ja kestävyyttä ihan kunnolla kasaan!

Karhun tullessa taloon oon huomannu kaikki ne Pokassa olevat puutteet kisakoiran uraa ajatellen ja sen, kuinka mä mielessäni odotan siltä täydellisyyttä, enkä uskalla epäonnistua sen kanssa. Vaikka mä treeneissä oon höllänny vaatimustasoa ja oon tyytyväinen siihen, miten se tekee, niin silti pelkkä koe-sana saa mut kauhusta kankeaksi. Joo, kisaaminen ei oo kaikille se juttu ja eihän ois pakko kisata, mutta kyllä mulla on tänä kesänä ollu tyhjä olo, ku ei oo ollu sellasta jännitystä ja kisoihin valmistautumista. Mä taidan olla vielä aika huono kisaaja, kun yhestä epäonnistumisesta lamaannun ihan totaalisesti. Noh, josko me karisteltais nää epävarmuudet sen myötä kuhan reenataan ahkerasti syksy ja talvi! Pokka on onneksi semmone hurtta, että se vaan paranee vanhetessaan ja 3-vuotta on aika pieni ikä siihen nähen, että tuo kehittyy niin hitaasti.. Mutta jottei vaan parjattais sitä, kuinka huono kisakoira se on, niin täytyy myöntää, että sen esineet on menny aimoharppauksen etiäppäin! Tälläsessa etenemisessä menee yleensä tuon kanssa vuosi, joten täytynee toivoa, että meillä on monta monta kisavuotta vielä edessä!! Sillä, meijän kisavuodet, ne on vasta tulossa! Kyllä me vielä jotain saadaan aikaseksi :)

En ihmettelisi yhtään, vaikka Karhu suorittaisi BH:n ennemmin kuin Pokka. On se vain niin etevä pentu! Se tekee mielettömällä tarmolla ja innolla tottista. Oijoi. Pieni työnarkomaani. Pokan saikun ja sen johdosta, ettei mulla oo ollu autoa käytettävissä viikkoon, oon pitäny pienelle ketulle myös vapaapäiviä. Sen on opittava pitämään pää kasassa, vaikkei joka päivä juosta pellolla ja kentällä. Vaikka, ei tuo ole näyttänyt merkkejä siitä, että kuuppa ei kestäs, niin samaa virhettä ei passaa toistaa, minkä on jo yhen koiran kanssa tehny, että opettanu siihen, että joka päivä tehään. Karhulle saa alkaa tekemään jo pitempää jälkeä ja hyvän tuulen sattuessa saa lähteä etsimään kadonneita marjamiehiä. ;)

Tällä kokoonpanolla on kyllä hyvä mennä etiäppäi, pojat <3