Uusi blogi

Blogi siirtyi uuteen osoitteeseen. Mikäli haluat jatkossakin seurailla meidän elämää, niin liityhän lukijaksi! :)

TÄNNE .

Haastetta

Essi heitti blogissaan meille haasteen, joka otetaan kyllä vastaan, mutta hieman eri tavalla, kuin haasteessa lukee. Vastaan vaan kysymyksiin, jotka minulle on esitetty ja samalla niihin, jotka on esitetty aiemmalle haastettavalle. ;)

 

11 kysymystä haastetuille:

1.Hauskin kommellus, joka sinulle on koirasi kanssa sattunut esim. kokeissa?

 Pokka hyppäsi luoksepäästävyydessä täysiä tuomaria päin. Hups! Linkki!

2. Milloin olit erityisen ylpeä koirastasi?

 Kaikista ylpein oon ehkä ollu sillo ku Mäikkä paimensi niin hyvin, Karhu oli muuten vaan paras kaikessa, Pokka ollu kokeissa ykkönen tai ihan vaikka mätsäreissä BIS1.. Oon tuntenu ylpeyttä kun Nuka osasi olla lasten kanssa niin hyvin, vaikkei koskaan ollu lapsia nähnykkää, Pokan vierailuista vanhainkodilla, Sulo ja Pokka tuli toimeen niin hyvin heti ekasta kohtaamisesta lähtien ja Pinnasta oon ollu ylpee ku se palauttaa niin hienosti lelut mun työ.

3.Jos voisit ottaa minkä tahansa koirarodun maailmassa riippumatta rodun haastavuudesta/vaatimuksista, minkä ottaisit?

Mä ottasin lk. saksanseisojan. Se on joku semmone juttu, että sitä mieltyy sen tyyppisiin koiriin, millane eka koira ihtellä on ollu ja mulla se tykästyminen on tapahtunu Nukaan. 

4. Minkälaisia kriteereitä sinulla on pentua hankkiessa kasvattajan/pennun vanhempien suhteen?

Halusin aktiivisen ja säpäkän koiran, kumminki semmosen tasapainosen ja järkevän koiran. Kasvattaja tuttu jo entuudestaan, joten oli aika helppo valinta. 

5. Mitkä asiat koet tärkeimmiksi opettaa koiralle?

Luoksetulo, yhteistyö ohjaajan kanssa, irti, tuominen ja paikalla pysyminen ainaki.

6. Voisitko ottaa rescue -koiran? Miksi, miksi ei?

En. Tahdon tietää koiran taustat. 

7. Oletko joutunut koskaan arvostelun kohteeksi koiria koskevien valintojesi takia?

Ehkä joku on saattanut vetää ämpärillisen herneitä nokkaansa kun lopetin Nukan, pidin Pokan ihtellä tai en pitäny Suloa ihtellä, kun ei työkäyttöön sopinutkaan, mutta eipä nuo jutut oo mun korviin asti kantautuneet. Ja jos joku on tykännyt huonoa, niin voi voi :D

8. Koetko usein huonoa omatuntoa koiriesi takia?

En usein, mutta joskus. Joskus miettii, että voisivat käydä useimmin tai pidemmillä lenkeillä tai reenata enempi. Tai hierotuttaa useimmin. 

9. Mikä on koirasi/koiriesi lempilelu?

Pokka tykkää geelipallosta ja jalkapalloista, Pinnalle tällä hetkellä kelpaa vielä mikä vaan, mutta hanskoja ja villasukkia se mieluiten kantelis..

10.Onko sinulla pentukuume? Onko talouteen lähiaikoina kenties saapumassa uusi nelijalkainen asukas? ;)

No ei ole pentukuume :D Eikä lähiaikoina ole tulossakaan uutta koiraa, kun molemmat on niin nuoria ja musta tuntuu, että noi kyllä riittää mulle tällä hetkellä paremmin kuin hyvin ja voin harrastaa niitten kans hyvin. :) Tottakai sitä aina voi haaveilla saku nartusta, mali uroksesta ja dallusta! :D Heh.

11. Mitä koiraharrastus sinulle merkitsee? 

Koiraharrastuksen myötä mun elämä on muuttunu ihan kokonaan. Mun suurin osa kavereista on koiratuttuja ja koirat täyttää kyllä mukavasti tuota mun päivää. Se on semmone elämäntapa, että sitä lähetään talloo jälkee vaikka keskellä yötä jos muuta aikaa ei ole. :D Nautin ihan suunnattomasti.

1. Mistä koiraharrastuksenne/-elämäntapanne alkoi?

Nukan myötä päädyin Kannukseen opiskelemaan, joten ehkä siitä ihan kunnolla. Pokan jäätyä mulle, mulla onki ollu sittemmin näitä truu harrastuskoiria :'D
 2. Miten kiinnostuitte omista lajeistainne?

Koulussa sain innostuksen kunnolla tokoon ja jälkeen. Haku on aina ollu mulle semmone punanen vaate, mutta haluaisin oppia! :D Vetojutut alko kiinnostaa kunnolla sen takia, ku Pokka näyttiki olevan aika luonnonlahjakkuus niissä ja mukavaa kahdenkeskistä aikaa kuntoilun merkeissä! 
3. Mikä koiran omistamisessa on surkeinta ja mikä parasta?

Luopuminen, niin projekteissa kuin kuolintapauksissaki. Parasta on nuuskutella tuon saksalaisen turkkia ja nauttia kun saa rapsuttaa sen turkkia. Siihen on kyllä monet murheet upotettu. Reenaaminen on myös mukavaa ja lenkkeily erilaisissa paikoissa ja maastoissa.  
4. Onko teillä joku koiraihminen, kouluttaja tai muu esikuva koiramaailmassa?

Ei taida olla sellasta yhtä tiettyä.. Arvostan joissain ihmisissä yksittäisiä juttuja, mutta ei niinkää esikuvaa ole.
5. Mikä kauhein omakohtainen hetki koiriin liittyen? Entä paras?

Nukan vieminen viimeiselle matkalla ja oli ne ainaiset iho-ongelmatki aika kauheita. Inhoan myös luustokuvia ja ell reissuja. Parhaimpiin hetkiin kuuluu: Sain tiedon, että Pokka voi jäädä mun luo, sain tietää, että mulle tulee projekti ja se, ku Karhu lähti töihin ja sai hyvän perheen. Sain vihdoin oman malinoissin!
6. Mitä  lajia haluaisitte vielä kokeilla?

Vepeä

7. Mikä on ohjaajana sinussa huonointa?

Otan hommat välillä liian vakavasti. Normaalisti osaan nauraa itselleni, mutta koiramaailmassa kyllä oon melko tosikko ja ankara ihtelleni. Pitäs opetella. Harrastushan tää vaan on. (Okei ei oo. Ko elämäntapa.) 
8. Entä parasta?

Oon aika eläväinen, yritän parhaani ja kohtelen koiria hyvin. Pyrin olemaan reilu. 
 9. Kuinka löysit oman koirarotusi?

Pokka nyt vaan sattu jäämään mulle <3 Malinoissi oli haaveissa jo Kannukseen tullessa projektin merkeissä, mutta sakemanni mulle tuli.  
10. Onko joku rotu josta haaveilet?

Saku ja mali on ehottomasti ne mun jutut. En tiiä kannattasko mun lähtiä hyvää ees vaihtamaan, ku arvostan kumminki sitä, että koira on koiran kokonen. Dallu on semmone mikä kutkuttaa, mutta en tiiä tuunko koskaan semmosta hankkimaan. Tyydyn ehkä ihastelemaan.
 11. Mitkä ovat tämän hetkiset kisa/arki/koti/koulutus tms tavoitteet koirasi/koiriesi kanssa?

Pinnalle hyvät luoda hyvät pohjat ja antaa sen olla lapsi mahollisimman pitkään. Pokalle hallintaa ja mukavia reenejä vetoon, tottikseen ja jälkeen. Ei mitään paineita, eikä kisatavotteita tällä hetkellä. Kisataan jos kisataan. 

Pinna tottelee

Mä jätän tän vaan tähän. <3

Oli ja meni

Hups, mitä hiljaiseloa! Vuosi 2015 oli ja meni, kaiken kaikkiaan aivan huikea vuosi, joskin älyttömän raskas omalta osaltaan. Nyt meillä toivottavasti puhaltaa tappavan tasaiset ja reenintäyteiset tuulet vuodelle 2016. :) Mainittakoon muutama seikkanen, niin pysytte hieman kärryillä.

Karhu, tuo ihana maailmaa rakastava hurmuri lähti syksyllä töihommiin isojen poikain saappaisiin. Karhulle löytyi passeli ohjaaja, niin vaihto tapahtuikin sitten Karhun ollessa n. 6 kk. Välillä iskee armoton Karhu ikävä, mutta kun tietää, että sillä on hyvä ja rakastava perhe, jossa ihan varmasti on onnellinen, niin saa kyllä hyvillä mielin taas taputtaa itseään olkapäälle hyvästä tehdystä työstä. ;)

Päätin, että Karhu saisi olla viimeinen projekti. Koin, että nyt olin tehnyt kaiken ja enemmänkin noiden projektien suhteen, enkä kokenut saavani itse niistä mitään ottamalla yhä uudelleen ja uudelleen koiraa koulutukseen kun omallekkin koiralle olisi paikka riveissä. Olinhan odottanut monta vuotta jo sitä omaa. Kuin sattuikin, niin kohdalle viimein napsahti mielenkiintoinen yhdistelmä. Kävin katsomassa emää ja olin myyty. Siitä alkoi odotus. Juoksut, astutus, tiineys, synnytys, pentujakauma, luovutus... huh. Kävi kuin kävikin niin hyvin, että moni asia meni nappiin ja tällä hetkellä jaloissa pyörii 9-viikkoinen malinoissin riiviö, Kutinan Zuffeli "Pinna" <3

Tyttö on osottautunut oikein mukavaksi ja mielyttäväksi kapistukseksi. Ensimmäinen viikko mentiin hieman varpailla, kaikki oli uutta ja jännää. Tutustuttiin toisiimme ja Pinna reipastui ihan silmissä. Nyt mennään kovaa ja hampaat edellä. Ainakin tutuissa tilanteissa. Tällä hetkellä se tuntuu kovin omalta. Sehän se on tärkeintä, se fiilis, mitä itse tuntee koiraa kohtaan :) Se syö hyvin, on näppärä tottistelija ja osaa myös rauhoittua. Pokkaa kohtaan se alkaa olla jo melko piru ajoittain, jolloin ollaan hieman Pokan lehmänhermoja säästelty ja pidetty niitä hieman erillään. Muutenhan nuo tulee toimeen todella hyvin, eikä varmaan vois toivoo parempaa isoveikkaa ku Pokka, on se niin kiltti pennulle, jopa liiankin. Noh, huutamisen se vois lopettaa ;D Heh.

Toivottavasti seuraavaa tekstiä ei tarvitsisi ihan näin kauvaa odotella, kun puolisen vuotta :D

Saikkua ja suunnitelmia

Kirjoittajan loma alkaa vetää viimeisiä henkosiaan. Ens viikko ois kumminkin tarkoitus nauttia tien päällä hieman reissaten ja nauttien siitä, että voi tehdä juuri niin kuin haluaa ja auton keulan kääntää kohti mieleistänsä suuntaa. Reissuun lähtee tietty mukaan koirat, eikä yhtään parempaan saumaan olisi matkailu voinutkaan osua, sillä Pokan on hyvä viettää saikkuaan auton kontissa kököttäen ja uusia tuulia haistellen. Karhu on niin etevä matkaaja, ettei senkään puolesta tarvitse ressata, saatika kuulosuojaimia pitää autossa päässä ;)

Pokka siis teloi oikean etutassun ranteen. Se alkoi ontua ja kun ontuminen vaan paheni kunnon linkkaamiseksi, päätin viedä sen eläinlääkäriin. Päätöstäni vahvisti myös se, kun Karhu ja Pokka meinasi ottaa yhteen ja P pälyili ja murisi Karhulle koko aamun. Yleensä Pokka on niin lunki pentujen kanssa, eikä tohi kauhiasti sanua vastaan, vaikka toinen roikkus korvissa tai hännässä. Nyt oli siis jokin hullusti. Koira kuvattiin ja samalla nukutuskerralla ajattelin vihdoin kuvauttaa sen selän virallisesti. Vuotiaanahan se on kuvattu terveeksi, eikä siellä edelleenkään mitään kummallista (kuulemma) ollut, mutta odotetaan vielä Kennelliiton tuomio. Pokalla siis oli ranteessa pientä turvotusta ja luukalvossa näkyi pieni ruhje. Ilmeisesti se on siis töytässy sen johonki aika kovaa. Onneksi ei sentään murtumia tullut ja Pokka pääsee taas jaloilleen saikun jälkeen. Saikku on tähän asti mennyt oikein mainiosti. Onneksi ihan häkkilevolta säästyttiin! Pientä aivojumppaa ollaan tehty, luita se on syöny ja yhen 20 minuutin rauhallisen remmilenkin se kävi tekemässä lähikaupan pihalle ihmettelemään ihmisiä. Ja tuolla se nukkuu, avokin kainalossa vieläkin untansa. Olisin luullu, että se repii pelihousunsa jo ekana päivänä kun tekemistä ei ole, mutta olin näämmä väärässä. Nyt ontuminen on alkanut helpottaa, mutta yhä se kinkkailee, joten liikunta saa vieläki olla niin minimissä kun voi, ettei se vaan töytäse sitä uudestaan johonkin.

Toisaalta, saikku tuli aika huonoon aikaan, sillä olin kaavaillut, josko sitä BH:ta kohti lähtis nyt kunnolla treenaamaan ja kävis syksyllä kokeessa. No, eihän reilun viikon mittainen saikku kenenkään kisahaaveita kaada, paitsi meidän, koska BH:ta varten ei olla vaan treenattu. :( Mulla on ilmeisesti jääny pahempiki mörkö siitä viime BH:sta, vaikkei siinäkään mitään VAKAVAA tapahtunu, niin silti oon ottanu sen ilmeisesti niin raskaasti. No, ehkä me siirretään sitä ens keväälle, niin saadaan talven aikana hinkutettua sitä paikkamakuuta ja kestävyyttä ihan kunnolla kasaan!

Karhun tullessa taloon oon huomannu kaikki ne Pokassa olevat puutteet kisakoiran uraa ajatellen ja sen, kuinka mä mielessäni odotan siltä täydellisyyttä, enkä uskalla epäonnistua sen kanssa. Vaikka mä treeneissä oon höllänny vaatimustasoa ja oon tyytyväinen siihen, miten se tekee, niin silti pelkkä koe-sana saa mut kauhusta kankeaksi. Joo, kisaaminen ei oo kaikille se juttu ja eihän ois pakko kisata, mutta kyllä mulla on tänä kesänä ollu tyhjä olo, ku ei oo ollu sellasta jännitystä ja kisoihin valmistautumista. Mä taidan olla vielä aika huono kisaaja, kun yhestä epäonnistumisesta lamaannun ihan totaalisesti. Noh, josko me karisteltais nää epävarmuudet sen myötä kuhan reenataan ahkerasti syksy ja talvi! Pokka on onneksi semmone hurtta, että se vaan paranee vanhetessaan ja 3-vuotta on aika pieni ikä siihen nähen, että tuo kehittyy niin hitaasti.. Mutta jottei vaan parjattais sitä, kuinka huono kisakoira se on, niin täytyy myöntää, että sen esineet on menny aimoharppauksen etiäppäin! Tälläsessa etenemisessä menee yleensä tuon kanssa vuosi, joten täytynee toivoa, että meillä on monta monta kisavuotta vielä edessä!! Sillä, meijän kisavuodet, ne on vasta tulossa! Kyllä me vielä jotain saadaan aikaseksi :)

En ihmettelisi yhtään, vaikka Karhu suorittaisi BH:n ennemmin kuin Pokka. On se vain niin etevä pentu! Se tekee mielettömällä tarmolla ja innolla tottista. Oijoi. Pieni työnarkomaani. Pokan saikun ja sen johdosta, ettei mulla oo ollu autoa käytettävissä viikkoon, oon pitäny pienelle ketulle myös vapaapäiviä. Sen on opittava pitämään pää kasassa, vaikkei joka päivä juosta pellolla ja kentällä. Vaikka, ei tuo ole näyttänyt merkkejä siitä, että kuuppa ei kestäs, niin samaa virhettä ei passaa toistaa, minkä on jo yhen koiran kanssa tehny, että opettanu siihen, että joka päivä tehään. Karhulle saa alkaa tekemään jo pitempää jälkeä ja hyvän tuulen sattuessa saa lähteä etsimään kadonneita marjamiehiä. ;)

Tällä kokoonpanolla on kyllä hyvä mennä etiäppäi, pojat <3

Jääkarhu tuli taloon !

Karhunpentu nukkua tuhisee kippuraksi kääriytyneenä lattialla. Mun tekis mieli vaan istua sen kanssa lattialla ja nuuskia sitä, sitä pennun hajua <3

Toisesta koirasta tuli taas totta, ainakin hetkeksi. Lauma kasvoi poliisivahvistuksella Tämä on Jääkarhulla eli Karhulla. Karhu on ollu meilla nyt n. viikon ja ollaan tutusteltu toisiimme ja maailmaan. Karhu vaikuttaa oikein mukavalta tapaukselta, reipas, ahne, iloinen ja osaa myös rauhottua itsenäisesti kun mitään ei tapahdu.

Ruokatauot on tärkeitä!

Irti

7,5 vko

Pomppufiilis !

Me ollaan facebookissa !

Otsikko kertookin jo kaiken oleellisen. Löydät meidän nyt myös facebookista, tykkää tykkää!