Sitten olen valmis, sinun pitää omanasi

Pojat ylpeilee, ko mamma teki niille hienon sängyn!

Mielessä on pyörinyt sana valmis ja ihmettely, miksi sitä edes käytetään? Eihän kukaan tule koskaan valmiiksi missään, aina on parantamisen varaa. Yksi pieni sana ja se luo niin paljon painetta elämään. Ilman kun sitä ei muuten olisi.

Jos joku  haaveilee omasta lemmikistä tai lapsista ollessaan itse kyvytön edes huolehtimaan itsestään, ymmärrän, että voidaan sanoa kyseiselle ihmisille, ettei hän ole valmis ja pyydetään odottamaan muutama vuosi sekä harkitsemaan tarkasti.

Entäs sitten, kun ihminen kokee painetta, ettei ole valmis vaikka muuttamaan omaan asuntoon? Entäs olevansa valmis saamaan lapsia. Tai valmis parisuhteeseen, menemään kihloihin, ottamaan asuntolainaa saati valmis lähtemään toiselle paikkakunnalle opiskelemaan? Mistä sen voi tietää, ettei olisi valmis, ellei ota riskiä ja kokeile!? Ei tarvitse mennä niiden sääntöjen mukaan, mitä oletetaan. Ensin kymmenen vuoden parisuhde takana, sitten kihloihin ja heti vuoden päästä kirkossa naimisiin, valkoisessa pitkässä mekossa TOTTAKAI. Sitten voi hankkia pari lasta ja sitten vasta sen kultaisennoutajan ja farmari volvon. Eiku ei, ei sittenkään kymmentä vuotta odoteta. Lapsethan pitää hankkia nuorena, että jaksaa. Mutta koiraa ei saa hommata ennen lasta missään nimessä! Näitä ei ole mihinkään kirjaan kirjoitettu säännöiksi, mitä jokaisen pitäisi toteuttaa. Ja btw, säännöt on tehty rikottaviksi ;) Ainakin joissakin tapauksissa!

Parin viikon takainen hoidokki: Awa.

Minun ollessa jo täysi-ikäinen, kykyjäni epäiltiin, pystyisinkö huolehtimaan omasta koirasta. Pelkoa oli, että koira päätyisi kodinvaihtajaski. Nuo epäilyt ovat tuntuneet tosi pahalta, sillä mielestäni, en missään vaiheessa mun elämää, ole kellekkään antanut aihetta epäilyyn, ettenkö pystyisi saattamaan loppuun sitä, minkä olen aloittanut. Näille epäilijöille olen kyllä pystynyt haistattamaan tänä päivänä pitkät ja sanomaan ylpeänä, miten se olikaan, esitellessä ylpeänä tuota rivistöä, mikä mulla on komeillut ja komeilee edelleen. Nuka nyt on aina poikkeus kaikkeen, mutta maailman rakkain ja ääliön piski, sekin on kokenut edistymistä! Pokka tahkoaa edelleen ihan oikeilla jalan jäljillä, poliisikoiran uraa havitellen. Ja Mäihä. Mun ensimmäinen projekti.. Siitä tulee työkoira...! :') Hyvä sellainen! Ja sehän kanssa on niin, jos yks Suomen huipuista paimennuksen saralta niin sanoo. Sille on alustavasti katseltu Keski-Suomesta paikkaa Texel lammastilalta. Voiko enää yhtään ylpeämpi olla? Mäihä <3

Pokka esittelee Nukan kumisia tossuja, on muuten hyvät!

Minä en anna enää lähipiiristäni tulevien paineiden vaikuttaa mun päätöksiin tässä elämässä. Ihan liian monta kertaa oon kuullu sen, että onko se nyt ihan kannattavaa, mutta olisinko katunut loppuelämäni jos en olisi yrittänyt? Jos en olisi ottanut Nukaa, en olisi opiskelemassa täällä. Mulle ei ois ollu kahta hienoa projektia, jotka on opettanu mulle niin paljon kouluttamisesta ja koirista.

Mä olisin ehkä vieläkin kuuntelemassa sitä Veikkaus-koneen ääntä, (josta saan vieläkin palan kurkkuun, kun kuulen sen.) kiroomassa mun elämää, kun on vaan pakko maksaa vuokraa, vaikka työ on mitä hirveintä, eikä muutenkaa mikään nappaa. Nyt mun elämässä on kolme ihaninta miestä ( kaksi niistä nelijalkaista ), työ, koulu, kaverit ja tulevaisuus ilman toisilta tulevia neuvoja siitä, miten tulisi elää. Jos mää tahon ottaa seuraavan koiran rotua X, niin yritäppä estää. Kyllä kuulit oikein. Oon hankkimassa toista omaa koiraa, toivottavasti jo keväällä 2014. Sitten jos ja kun Pokka lähtee työmieheksi.