Oli ja meni

Hups, mitä hiljaiseloa! Vuosi 2015 oli ja meni, kaiken kaikkiaan aivan huikea vuosi, joskin älyttömän raskas omalta osaltaan. Nyt meillä toivottavasti puhaltaa tappavan tasaiset ja reenintäyteiset tuulet vuodelle 2016. :) Mainittakoon muutama seikkanen, niin pysytte hieman kärryillä.

Karhu, tuo ihana maailmaa rakastava hurmuri lähti syksyllä töihommiin isojen poikain saappaisiin. Karhulle löytyi passeli ohjaaja, niin vaihto tapahtuikin sitten Karhun ollessa n. 6 kk. Välillä iskee armoton Karhu ikävä, mutta kun tietää, että sillä on hyvä ja rakastava perhe, jossa ihan varmasti on onnellinen, niin saa kyllä hyvillä mielin taas taputtaa itseään olkapäälle hyvästä tehdystä työstä. ;)

Päätin, että Karhu saisi olla viimeinen projekti. Koin, että nyt olin tehnyt kaiken ja enemmänkin noiden projektien suhteen, enkä kokenut saavani itse niistä mitään ottamalla yhä uudelleen ja uudelleen koiraa koulutukseen kun omallekkin koiralle olisi paikka riveissä. Olinhan odottanut monta vuotta jo sitä omaa. Kuin sattuikin, niin kohdalle viimein napsahti mielenkiintoinen yhdistelmä. Kävin katsomassa emää ja olin myyty. Siitä alkoi odotus. Juoksut, astutus, tiineys, synnytys, pentujakauma, luovutus... huh. Kävi kuin kävikin niin hyvin, että moni asia meni nappiin ja tällä hetkellä jaloissa pyörii 9-viikkoinen malinoissin riiviö, Kutinan Zuffeli "Pinna" <3

Tyttö on osottautunut oikein mukavaksi ja mielyttäväksi kapistukseksi. Ensimmäinen viikko mentiin hieman varpailla, kaikki oli uutta ja jännää. Tutustuttiin toisiimme ja Pinna reipastui ihan silmissä. Nyt mennään kovaa ja hampaat edellä. Ainakin tutuissa tilanteissa. Tällä hetkellä se tuntuu kovin omalta. Sehän se on tärkeintä, se fiilis, mitä itse tuntee koiraa kohtaan :) Se syö hyvin, on näppärä tottistelija ja osaa myös rauhoittua. Pokkaa kohtaan se alkaa olla jo melko piru ajoittain, jolloin ollaan hieman Pokan lehmänhermoja säästelty ja pidetty niitä hieman erillään. Muutenhan nuo tulee toimeen todella hyvin, eikä varmaan vois toivoo parempaa isoveikkaa ku Pokka, on se niin kiltti pennulle, jopa liiankin. Noh, huutamisen se vois lopettaa ;D Heh.

Toivottavasti seuraavaa tekstiä ei tarvitsisi ihan näin kauvaa odotella, kun puolisen vuotta :D