Liikaa aikaa miettiä?

Miksi me taas lomaillaan? Tää lomailu on ihan kivaa, jos sitä kestäs sen kaks päivää, mutta näin pitkä loma ei vaan sovi mulle! :D Oon ollu taas niin laiska, ei olle treenattu niin mitään vaikka kuin uhosin, että lomalla me treenataan niitä jääviä kuntoon. Pyh! Mutta ehkä parempi jättää treenaamatta kuin väkisin yrittää vääntää.

Tultiin joulun jälkeen Rolloon ja Nuka on niin vaan ollu! Sitä tais tympästä porukoilla kun jatkuvasti pyöri ja hästäs porukkaa ympärillä. Huomas kyllä, että sillä meinas mennä järki Awanki kanssa useampaan otteeseen. Nyt on se on ollu niin rauhallinen eikä juurikaan ole haukkunut rapusta kantautuvia ääniä, vaikka naapurissa tehdään remppaa ja tuossa ramppaa koko ajan joku. Kummastelen kyllä tuon rauhallista asennetta elämään, sillä vastahan tuo pöhisi kaikille ja kaikelle, nyt se voi ohittaa lenkillä ollessa lumikolat ja leijailevat irtoroskat ilman minkäänlaista murinaa. Käytiin autoileen ja Nuka joutu asettumaan takapenkille ja otimme pari avon kaveria mukaan ja Nuka oli kuin mitään ei olis tapahtunu. "Ai, sä tuut istumaan mun kans tänne, kiva! Voitko rapsuttaa mua? " ja painautu JÄTKIÄ (kyllä, Nuka saattaa olla vähän epävarma vieraiden miesten kanssa) vasten.



Nukan uusivuosi. Raukka pelkäs pamauksia..

Minä taas olen käyttänyt aikani hyödyllisesti.. :D Olen haaveillut ja miettinyt kaikkee turhaa. Koira-ajatuksille ei kyllä ole sijaa ollut mun päässä, vaikka varmasti pitäis jo yöunensa menettää, kun vieläkään ei tiedä kenelle niitä paimenprojekteja pusketaan.. No, mä oon varautunu siihen, etten mä sitä saa, mutta entäs sitten jos mulle ilmotetaan, että mulle tuleeki pieni paimenlapsi?


Valmiina pelaamaan lautapeliä!


Mutta sitten Nukaa alko väsyttää ja se sammahti!

Vähitellen alkaa potuttaa tämä kahden elämän välillä seilailu. Ne on niin erilaisia, että montaa yhdistävää tekijää ei oikein löydy. Kumpa vaan molemmissa vois kävellä kumpparit jalassa ja sanua just sen mitä aattelee, eikä sitä mitä muut haluaa sun suusta kuulevan. Vaikka mä oon ku kotonani tuolla koulussa, silti mä kaipaan niin paljon niitä aikoja, jollon ympärillä oli sellasia ihmisiä, keiden kanssa tapeltiin siitä, kuka saa vetää muskarissa elefantti lähti piiriin- laulun ja kuka sai pukeutua pelleksi. Se oli sitä aikaa kun opettajat oli meitä opiskelijoita varten, menit sä sitten itkemään sun koulunkäynnistä tai siitä ku sukka kastu käytävällä kun kävelit siinä ilman kenkiä, niin aina sait kuulla lohduttavan sanan ja taputuksen olkapäälle. Se on niin hassua, että ennen mä olin se luokan hiljasin koska oli niin monta muuta räpätätiä, mutta nyt minä oon se luokan päällepäsmäri ja kälättäjä. :D

Meidän luokalla on monen monta ihanaa ihmistä joiden kanssa on vaan niin ihana olla, on helppo lähtee reenaileen yhdessa koirien kanssa ja puhua siitä tärkeimmästä asiasta kun koirat! Silti on hyvä pitää niistäkin asioista kiinni, mitkä ei liiku lähimaillakaan koiria, ne auttaa jaksamaan. Kiitos taas teille nuvatyypit! < 3


JA avo on sanonu mulle, että MINÄ puristan sinappia tyhmästi keskeltä, mutta entäs sitte se itte! :D Tuon näköinen oli shamppoo aamulla. Samoin keskeltä puristettuja olivat hammastahnatuubi ja ketsuppi!