Valmis !

Nyt sitä ollaan virallisesti eläintenhoitajia! Haikeudet tuntu muutama viikko sitte ku luokka erkani kukin omille teilleen (silti suht usein nyt ollaan toistemme pärstöjä pällistelty ;D ) ja nyt päällimmäinen tunne on helpotus, onnellisuus, ilo ja ylpeys! Mä opiskelin ittelleni jo toisen ammatin ja nyt on oikeesti hyvä hetki lähtee elämässä kohti jotain uutta! Tämä täällä on jo nähty ja sanotaanko nyt niin, että paremmaksi se ei enää muutu kun meijän luokkalaiset poistuu talosta ;) Valmistujaisissa tavataan ja itketään hieman lisää. <3 Ihana kokoontua sitte toukokuussa ja vaihtaa kuulumisia, minne ite kukanenkin on päätynyt! :) Sitä mihin mä päädyn, niin ei mitään tietoa! Kadulle ehkä, sillä huomenna tulee kattoon joku meidän kämppää.. Haha :D No, ehkä mekin kohta joku luukku löydetään.

Ystävänpäivä kukat miekkoselta !

Jotta ei alettas surkuttelemaan tulevaisuutta, niin eletään vielä hieman tässä hetkessä ja Pokan reeneissä.
Syksyllä kouluun palatessa, sillähän ilmeni hitokseen iso ongelma nimeltä häiriö. Se oli elänyt koko elämänsä todella kestävän saippuakuplan sisällä ja nyt se oli puhjennu.. Pää alko pyöriä ko pöllöllä ja se kummasteli koko ajan reeneissä ilmeellä,  Mitä, onko täällä muitaki ko minä? Tuolla lens pallo... Eikä, joku tuli ovesta.. Hmm, josko nostelen hieman karvoja sille.. Omistajahan siinä pisteessä oli tietty ihan itku kurkussa ja mietti mitä pirua on menny tekemään väärin ku koira ei olekkaan hallinnassa. Mie romahan.

Mutta viikonloppuna käytiin reenimässä hallilla ja halli oli täynnä Pokalle vieraita koiria, eikä Pokka jaksanut esitellä kenellekkään säälittävää keesiään, puhista tai välittää siitä, vaikka vieressä tehtiin luoksetuloa tai heiteltiin leluja... Pokalla oli silti hieman vaikeuksia muistaa mitä se topakka seisominen nyt onkaan yms pikkuvikoja, mutta ohjaajan olisi pitänyt auttaa enempi häiriöön nähden.

Sakemanni kakku, tottakai ;)

Tästä viisastuneena lähdin aamulla häiriöreeneihin ykkösten tunneille ja tehtiin juttuja pallo kainalossa ja ruokaa tippu suuhun minkä kerkesi. Tehtiin Janitan kanssa tottiksia ihan vierekkäin eikä Pokalla ollut aikomustakaan käydä näyttämässä omaa isoa egoaan Jyrkille, vaan meijän ympärillä kyllä todella oli kestävä kupla jälleen! <3 Ekaa kertaa mä pystyin jättämään koiran makaamaan paikoilleen vieressä tottistelevan koiran (+ ykkösten reenatessa myös!) lähettyville ja roudaamaan hyppyä lähemmäs yms. Ei ois syksyllä tullu kuuloonkaan! Pokka ei repinyt myöskään pelihousuja vaikka ykköset teki kujaluoksetuloa! Mitä? Mulla on huippu koira! Parasta oli ehkä se, että alussa pilli oli jokseenkin auki, mutta ahkeralla namituksella se pysyi vaiti ja silti vire pysyi hyvänä koko pitkän reenin ajan! Loppuun tehtiin vielä henkilöryhmä vierailla ihmisillä. Ensin pallo kainaloon ja palkkaus. Sitte pallo taskuun ja seuruuttamista ja P kerran vilkaisi yhtä ihmistä kun pysähdyttiin ihan viereen.

Tästä on hyvä jatkaa ja toivotaan, että meijän kupla ei nyt ihan heti oo hajoomassa!

Pojilla turhan pieni ikäero, ainaki Pokan mielestä. Purr!