Viime postauksesta huokunut yritteliäisyys ja tarmo on nyt hieman
lähtenyt lätkimään tästä osoitteesta! Välillä ei vaan jaksa koko ajan
yrittää, tunkea nokkaansa joka paikkaan saatika niin aktiivisesti tuoda
julki omaa olemassa oloaan. Ehkä on hieman syytä ottaa pieni hengähdystauko tämän uuden elämän luomisen keskellä.
Pokan
kanssa jäätiin siis tokokokeen jälkeen tarkoituksella hieman tauolle
tottiksista, hieman huonolla menestyksellä, sillä silti käytiin
tottistelemassa muutamaan otteeseen. Nyt tauko on venynyt ihan
huomaamatta, mutta aivan vahingossa. En nähnyt tarpeelliseksi korostaa
jonkun tottiksen reenaamista, kun arki on alkanut tuottaa hieman harmaita hiuksia, tuon harmaan hapsukaisen kanssa.
P
niinkuin puolustusvietti on Pokalla noussut kunnolla esiin ihan viime
viikkojen aikana. Se esiintyy yllättävänä pöhinänä ja karvojen nosteluna
vieraita ihmisiä kohtaan sekä äkillisissä tilanteissa. Sen lisäksi se
on alkanut näkemään myös pieniä vihreitä miehiä ties missä. Vaikeaksi
homman tekee sen, että mun on ollut täysi työ tutkia tuon käytöstä
johtuuko se nyt jostain kaudesta, jossa koiran päässä kaksi pientä
hernettä pyörii helvetin kovaa, eikä se itekkään pysy omien
tuntemustensa perässä, epävarmuudesta vai muuten vaan murkkuilu
veetuilusta. Käskyn alla ollessa ei ole mitään ongelmaa minkään suhteen,
siinä tietää miten käyttäytyy, mutta kun annan saumaa selvittää sen
itse asiaa, on vaihtoehtona järjestön haukkuminen.
Koirat
siis käyvät nykyisin erikseen lenkillä, mikäli olen yksin remmin
nokassa roikkumassa. Jos nuo keksii kahestaan jotain tyhmää, niin
sanomattakin selvää, että mua viedään ku pässiä narussa. Eli
turvallisuussyistä, mutta myös siksi, että saan annettua Pokalle kaiken
sen tarvitseman tuen sen kohdatessa epämääräisiä olioita ympäristössä.
Epämääräisiä olioitahan Pokan mielestä nykyisin ovat skeittaajat,
parvekkeella tupakalla olevat ihmiset, lastenrattaat kuin harmittomat
naapuritkin. Ja kaikki möröt on nähty oman kodin tai oman auton
läheisyydessä.
Kyllähän tämmönen perseily ottaa omaan
aivoon ku melkein kaks vuotta saanu elää koiran kanssa, joka on ollu
niin helppo (jos ei puhuta viime syksyisestä kaudesta, jollon kaikki
häiriö oli sille liikaa) mutta näin järjellä ajateltuna, olihan se
aikakin, että sen vietit sieltä kaivautuu esiin ja niiden kanssa joutuu
hieman vääntämään. Nyt lähdetään siis opettelemaan, että mikä tahansa
Pokkaa saattaakin ikinä milloinkaan jännittää, pelottaa, kiihdyttää tai
ihan mitä vaan, niin oudon tunteen tuntiessaan, se hakisi omaehtoisesti
apua multa, eikä päättäisi toimia itsenäisesti ja alkaisi paukuttaa.
Uskon, että Pokalle tämä on paras vaihtoehto, koska se on tosi
kontaktinhaluinen ja lukee paljon mua. Jos ja kun se päättää reagoida
asioihin karvoja nostelemalla ja hieman epäilevin mielin, niin pitää
itse yrittää olla niin kuin asiassa ei olisikaan mitään - mikä on mulle
tosi hankalaa, koska hetihän mä oon noottia antamassa koiralla, että
mitä se nyt pyllyilee siinä.. (Toivottavasti tätä tekstiä ei nyt eksy
lukemaan joku uusi lukia ja ajattele, ettei koiran toimintaan saa
mitenkään puuttua ja on ok jos se koira vaikka rähjää lenkillä, niin ei.
Pokan kanssa nyt tarkoitus on mennä iso harppaus taaksepäin ja
muistutella miten ne jo opitut asiat menikään, esim. kaikki ohitukset,
linnut, hevoset, lapset yms - eli mulla on taas käsissä joku pentu, joka
pitää totuttaa kaikkeen, UUDESTAAN, huoh! :D)
Vaikka
jonkin verran itseäni on ärsyttänyt tämä treenitauko, niin uskon, että
se tekee hyvää meille molemmille. En näe, että olisi kovin reilua lähteä
reenaamaan uusia asioita, kun koira selkeesti on hieman
hämillään omista tuntemuksista. Jos jotain positiivista on keksittävä,
niin onneksi Pokkaa on helppo lukea ja onneksi tähänkin ongelmaan oli
liuta vastauksia ja neuvoja yhden puhelinsoiton päässä! :)
Loppuun vielä pienet tottismoiset. Ei uskois samaksi koiraksi ku vuosi sitte. Hirmusti se on saanu tekemiseensä sellaste tekemisen meininkiä ja asennetta vaikka tekemistä riittää vaikka muille asti. Hiljaa hyvä tullee! Minkäs sille voi kun on tämmönen hitaasti kehittyvä elikko. :D
"Jos nuo keksii kahestaan jotain tyhmää, niin sanomattakin selvää, että mua viedään ku pässiä narussa." Vitsit että kuulosti aivan mun suusta tulleelta. Sitä ei voi käsittää edes kuinka joukossa tyhmyys tiivistyy, ennenkuin on kaksi koiraa! :D Meillä nykyään/tällä hetkellä useimmiten kyllä yhteislenkit onnistuu, mutta sitten kun jompi kumpi saa jotakin päähänsä niin se on katastrofi.
VastaaPoistaMe ollaan kans joutunu pitään välillä aikoja, että koirat lenkitetään eri aikaa, ne on toisinaan ihan pakollisia. Palauttaa koirat maan pinnalle miten käyttäydytään.
Tsemppiä teille!
Vaikka kuin helpottas ittee ku sais käytettyy kahestaan aina ne lenkillä, niin kyllä mä huomaan noista piskeistä ku ne nauttii siitä, että saavat välillä mennä yksikseenkin :) Ja jos mä käyn juoksemassa Nukan kanssa, niin sinnehhän Pokalle ei oo asiaa, koska vetojutut tuun opettaa ihan kunnolla sille. Samoin jos pyöräilen Pokan kans, nii Nukaa todellakaa oteta! :D
PoistaHeippa! Nyt tulee ei tähän kirjoitukseen liittyvä kysymys. Mitä ruokaa syötätte Pokalle? Nappulaa vai lihaa? Vai kumpaakin? On meinaan tosi komee poika! :)
VastaaPoistaNappula on se pääruoka, mutta ohella kyllä syö lihaa (ja luita), jotta pysyy paremmassa lihassa :) Kiitosta vaan!
Poista