torstai 22. toukokuuta 2014

Kaksi pientä hernettä juoksee täysiä pahki

Viime postauksesta huokunut yritteliäisyys ja tarmo on nyt hieman lähtenyt lätkimään tästä osoitteesta! Välillä ei vaan jaksa koko ajan yrittää, tunkea nokkaansa joka paikkaan saatika niin aktiivisesti tuoda julki omaa olemassa oloaan. Ehkä on hieman syytä ottaa pieni hengähdystauko tämän uuden elämän luomisen keskellä.

Pokan kanssa jäätiin siis tokokokeen jälkeen tarkoituksella hieman tauolle tottiksista, hieman huonolla menestyksellä, sillä silti käytiin tottistelemassa muutamaan otteeseen. Nyt tauko on venynyt ihan huomaamatta, mutta aivan vahingossa. En nähnyt tarpeelliseksi korostaa jonkun tottiksen reenaamista, kun arki on alkanut tuottaa hieman harmaita hiuksia, tuon harmaan hapsukaisen kanssa.

P niinkuin puolustusvietti on Pokalla noussut kunnolla esiin ihan viime viikkojen aikana. Se esiintyy yllättävänä pöhinänä ja karvojen nosteluna vieraita ihmisiä kohtaan sekä äkillisissä tilanteissa. Sen lisäksi se on alkanut näkemään myös pieniä vihreitä miehiä ties missä. Vaikeaksi homman tekee sen, että mun on ollut täysi työ tutkia tuon käytöstä johtuuko se nyt jostain kaudesta, jossa koiran päässä kaksi pientä hernettä pyörii helvetin kovaa, eikä se itekkään pysy omien tuntemustensa perässä, epävarmuudesta vai muuten vaan murkkuilu veetuilusta. Käskyn alla ollessa ei ole mitään ongelmaa minkään suhteen, siinä tietää miten käyttäytyy, mutta kun annan saumaa selvittää sen itse asiaa, on vaihtoehtona järjestön haukkuminen.

Koirat siis käyvät nykyisin erikseen lenkillä, mikäli olen yksin remmin nokassa roikkumassa. Jos nuo keksii kahestaan jotain tyhmää, niin sanomattakin selvää, että mua viedään ku pässiä narussa. Eli turvallisuussyistä, mutta myös siksi, että saan annettua Pokalle kaiken sen tarvitseman tuen sen kohdatessa epämääräisiä olioita ympäristössä. Epämääräisiä olioitahan Pokan mielestä nykyisin ovat skeittaajat, parvekkeella tupakalla olevat ihmiset, lastenrattaat kuin harmittomat naapuritkin. Ja kaikki möröt on nähty oman kodin tai oman auton läheisyydessä.

Kyllähän tämmönen perseily ottaa omaan aivoon ku melkein kaks vuotta saanu elää koiran kanssa, joka on ollu niin helppo (jos ei puhuta viime syksyisestä kaudesta, jollon kaikki häiriö oli sille liikaa) mutta näin järjellä ajateltuna, olihan se aikakin, että sen vietit sieltä kaivautuu esiin ja niiden kanssa joutuu hieman vääntämään. Nyt lähdetään siis opettelemaan, että mikä tahansa Pokkaa saattaakin ikinä milloinkaan jännittää, pelottaa, kiihdyttää tai ihan mitä vaan, niin oudon tunteen tuntiessaan, se hakisi omaehtoisesti apua multa, eikä päättäisi toimia itsenäisesti ja alkaisi paukuttaa.

Uskon, että Pokalle tämä on paras vaihtoehto, koska se on tosi kontaktinhaluinen ja lukee paljon mua. Jos ja kun se päättää reagoida asioihin karvoja nostelemalla ja hieman epäilevin mielin, niin pitää itse yrittää olla niin kuin asiassa ei olisikaan mitään - mikä on mulle tosi hankalaa, koska hetihän mä oon noottia antamassa koiralla, että mitä se nyt pyllyilee siinä.. (Toivottavasti tätä tekstiä ei nyt eksy lukemaan joku uusi lukia ja ajattele, ettei koiran toimintaan saa mitenkään puuttua ja on ok jos se koira vaikka rähjää lenkillä, niin ei. Pokan kanssa nyt tarkoitus on mennä iso harppaus taaksepäin ja muistutella miten ne jo opitut asiat menikään, esim. kaikki ohitukset, linnut, hevoset, lapset yms - eli mulla on taas käsissä joku pentu, joka pitää totuttaa kaikkeen, UUDESTAAN, huoh! :D)

Vaikka jonkin verran itseäni on ärsyttänyt tämä treenitauko, niin uskon, että se tekee hyvää meille molemmille. En näe, että olisi kovin reilua lähteä reenaamaan uusia asioita, kun koira selkeesti on hieman hämillään omista tuntemuksista. Jos jotain positiivista on keksittävä, niin onneksi Pokkaa on helppo lukea ja onneksi tähänkin ongelmaan oli liuta vastauksia ja neuvoja yhden puhelinsoiton päässä! :)

Loppuun vielä pienet tottismoiset. Ei uskois samaksi koiraksi ku vuosi sitte. Hirmusti se on saanu tekemiseensä sellaste tekemisen meininkiä ja asennetta vaikka tekemistä riittää vaikka muille asti. Hiljaa hyvä tullee! Minkäs sille voi kun on tämmönen hitaasti kehittyvä elikko. :D



4 kommenttia:

  1. "Jos nuo keksii kahestaan jotain tyhmää, niin sanomattakin selvää, että mua viedään ku pässiä narussa." Vitsit että kuulosti aivan mun suusta tulleelta. Sitä ei voi käsittää edes kuinka joukossa tyhmyys tiivistyy, ennenkuin on kaksi koiraa! :D Meillä nykyään/tällä hetkellä useimmiten kyllä yhteislenkit onnistuu, mutta sitten kun jompi kumpi saa jotakin päähänsä niin se on katastrofi.

    Me ollaan kans joutunu pitään välillä aikoja, että koirat lenkitetään eri aikaa, ne on toisinaan ihan pakollisia. Palauttaa koirat maan pinnalle miten käyttäydytään.

    Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka kuin helpottas ittee ku sais käytettyy kahestaan aina ne lenkillä, niin kyllä mä huomaan noista piskeistä ku ne nauttii siitä, että saavat välillä mennä yksikseenkin :) Ja jos mä käyn juoksemassa Nukan kanssa, niin sinnehhän Pokalle ei oo asiaa, koska vetojutut tuun opettaa ihan kunnolla sille. Samoin jos pyöräilen Pokan kans, nii Nukaa todellakaa oteta! :D

      Poista
  2. Heippa! Nyt tulee ei tähän kirjoitukseen liittyvä kysymys. Mitä ruokaa syötätte Pokalle? Nappulaa vai lihaa? Vai kumpaakin? On meinaan tosi komee poika! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nappula on se pääruoka, mutta ohella kyllä syö lihaa (ja luita), jotta pysyy paremmassa lihassa :) Kiitosta vaan!

      Poista