Pokalle kävin eilen tekemässä tosi hyvin turvotetuilla nappuloilla jälen nurmikolle. Olipa kyllä kiva kylviä niitä napuja sinne ku olivat niin helppo laittaa! Alussa oli nami joka askeleella. Kulmia oli 3 ja jokainen kulma ja askeleet ennen ja jälkeen kulman ilman napeja. Loppuun laitoin kepin. Paljonkohan tälle olis tullu mittaa....hmm.
Pokka lähti jo kotoa taas sillä asenteella, että nyt lähetään jälestään. Kumma kyllä, se oli suht nätisti hihnassa, eikä hinkunut jälellä neliveto päällä saatika soitellut suutaan. Jälen alussa laitoin maahan ja kokeilin lähetystä ilman, että itse hirveesti tunkemalla tungen sen koiran siihen alotuksen kohalle. P otti jälen hyvin ja mamma taas kämmäs. Unohin laittaa liinan koiran jalkojen välistä. No, sain liinan vaivihkaa tungettua takajalkojen välistä. En halunnu häiritä koiraa ku näytti menevän niin mallikkaasti. Söi hyvin, oli tarkka, sopiva vauhti (ei mitään taivastelua tällä kertaa) Tiesin missä kulmat oli, mutta liinahärdellin takia myöhästyin hieman ja koira meni yli kulmasta. Käänty itsenäisesti ja etsi minne jälki jatkuu. Tästä tuli siis pieni pyörähdys, mutta ei samanlaista säätöä kuin ennen! Ennen seuraavaa kulmaa, olin namittanut välillä niin, että joka kolmas oli tyhjä. Hyvin meni. Seuraavan kulman Pokka teki niin hyvin, ei mitään pyörimisiä vaan varmaa jälestystä, tänneppäin se on menny - tyylillä! Niillä askelilla, joissa ei ollu nameja, P lipitti kielellään kerätäkseen namit matkaan (imi nameja ku joku muurahaiskarhu murkkuja!) ja ku nameja ei ollu, saatto haistella askelta hieman tarkemmin, oikee paino nokkaansa maahan ja jatko matkaa. Kolmas kulma meni myös ihan hyvin. Lopussa ollut keppi ei saanut Pokan huomiota mitenkään. Ennen siellä on ollut rasia, on saanut syödä palkan, päässyt irti liinasta ja on lopettanut jälestämisen siihen. Tottunut siis tähän rutiiniin. Nyt se pyöri ja etsi jälkeä mihin se jatkuisi. Käskin maahan ja palkkasin hyvin kepistä ja pääsi liinasta irti.
Otettiin kentällä vielä keppien ilmaisua. Olin jo varma, että se ei ilmaise sitä kun ollaan tehty aina sisällä ja vain omalla pihalla kerran.. No, kepin nähdessään läsähti maahan! JES! :) Onnistuneita toistoja, käskysanan vahvistuksella ja lopetettiin siihen.
Illalla lähettiin tekemään vielä TOKOa. Otin mukaan kupin johon aina jätin takapalkan. Tämä tapa palkata, vapautti mut siitä "oota mä otan sen namin täältä taskusta" ja helpotti huomattavasti. Joskus talvella kokeiltiin etäpalkkaa ja se oli Pokalle tosi vaikeaa kun namit jäi sinne ja silti pitäs kuunnella mammaa. Nyt ei ollut mitään ongelmaa. :)
Tehtiin molemmat jäävät ja ei sekottanu niitä. Kerran tais jäädä seisoon ku piti mennä maahan.. Seuraamisessa otettiin käännöksiä ja ne alkaa olemaan hyvällä mallilla. Täykkärissä otin lopuks pallolla muutaman vauhikkaan pyörähyksen, muutoin ei ollu palkkoja tai apuja. Paikkista rupesin tekemään osissa jälleen, se on niin kaamea. Liian nopeeta edetty siinä koska oon yrittäny saaha sitä mahd. kokonaiseksi liikkeeksi. Pilkotaanhan ne muutki liikkeet, niin miks mun on pitäny kiirehtiä tuon paikkiksen kanssa? Se siis erilaiseen treeniin.
Äsken kävin tallaamassa aamuruuasta jälen, jälleen nurmikolle. Alussa oli hieman hapuilua, mutta meno koheni edetessä. Jopa niin paljon, että piti hieman jarrutella.. Ekan kulman jälkeen vauhti tasaantui. Välillä tuntu jälestävän hieman jälen sivussa ja noukki nameja hieman kierossa. Lopussa kepillä sai ilmaisu käskyn ja tupsahti maahan. Jälki meni huomattavasti heikommin kuin eilen.
Joten mitä opimme jälleen kerran. Pokka ei ole koira, jonka kanssa voi hinkuttaa päivittäin. Se tarvitsee aikaa ajatella. Sen ollessa treenitauolla, se on selvästi miettiny juttuja ja oli petrannu hirveesti! Monesti oon saanu ihmetellä, miten tuo osaa jonkun jutun vaikka sitä ei olla treenattu aikoihin, noh, koska se hoksaa juttuja "ihan itsestään" huomaamatta, taukojen aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti