Olisko elämä vaan helpompaa jos ei omistas jotain suunnatonta pakkomiellettä upottaa sitä lusikkaansa jokaiseen soppaan? Ehkä on vaan niin kivaa olla aina äänessä, aina eri mieltä kaikesta ja vääntämässä kättä jokaisen kanssa. Tiedän, että niitä tarvitaan, jotka kyseenalaistavat asioita, vaikenemalla ne asiat ei muutu, mutta mitä jos omalla valittamisella ajaa itseään vaan syvemmälle suohon? Onneksi näitä kiiskejä on tullut lisää, sillä yksin ei jaksa kukaan olla kiiski!
Mutta tapahtu mitä tahansa, saan sitten itselleni huonon maineen, silmien pyörittelyä tai mielistelyä, aion jatkossakin olla kiiski. Piste. Sanonko vielä kerran - Kiiski.
Hikipedia kertoo meistä seuravaa: "Vastarannan kiiski on kalalaji, joka tunnetaan äkäisestä luonteestaan ja kielteisestä asennoitumisestaan kaikkeen."
"Olen sun elämäsi suloisin virhe."
Ja jottei teksti menisi liikaa kala painotteiseks, niin kerrottakoon vähän meän muita kuulumisia :)
Viikko vierähti hoidellessa hevosia ja tehdessä nahasta pantoja ja hihnoja. Päivien ajat koirat oli hoitolalla ja ihan yllätykseksi, Nuka oli käyttäytynyt oikein mallikkaasti siellä! Ei ollut stressannut ja oli mennyt takaisin häkkiin ja kuunnellut lenkittäjää :) Jee!
Ennen lumen tuloo, Pokka teki jälkee kapungilla nurtseilla, teki tottista rautatieaseman pihalla ja opettelee olemaan pöhisemättä jokaisella ihmiselle ja koiralle. Tänään oli poliisitreenit ja Pokan kanssa tehtiin rättitreeniä. Ihan ok hyvin saalistaa ja puree tosi hyvin! :) Hieno mies.
Pokka on tuntunut heti alusta alkaen hirveen omalta. <3 Vaikka siinäkin on vikoja (kenessäpä ei olisi?) niin koko ajan mietin tilannetta, missä mulle sanotaan, että Pokasta ei tule työkoiraa, haluatko ostaa sen itsellesi? Eihän näin saa ajatella, sillä sillon siitä on vielä vaikeempi luopua. Mäihästäkin oli vaikea luopua vaikka viimeset viikot sen kanssa meni siihen, että laskin päiviä kun se lähtee multa pois ja silti piti itkee saavillinen kyyneleitä sen vuoksi, kun se lähti pois.
Mutta mites sitte, kun seuraava koira mikä mulle tulevaisuudessa tulee, niin osaako sitä kouluttaa itselleen piskiä, kun tottunut tekemään sen koiran eteen asioita, joita se tulee tarvitsemaan tulevassa työssään. Jakamaan sen kanssa arjen ilot ja surut ja sitte se kusipää ottaa ja jättää sut. Se joka Pokan tulee multa joskus hakemaan, niin varaudu nenäliinoilla ja isolla kasalla suklaata! Eikä sekään edes riitä täyttämään sitä aukkoa, mitä tää piski tulee taakseen jättämään. <3 (Ja taas mä sorruin tähän ihme surkutteluun! Hyi mua.)
Ihana huomata, että blogilla on oikeesti lukijoita! Wau! 30 lukijaa. :) Hienoa, että jaksatta lukea (tai ainakin katsoa kuvat) kirjotuksista! Nyt kun teitä on "noin paljon" niin olisi ihana jos laittaisitte ehdotuksia postauksille, kysymyksiä mistä vaan, minusta, koirista, opiskelusta yms. Teen sitten postauksia sitä mukaa kun kysymyksiä/ehdotuksia tulee! :)
Mä liityn pikkuhiljaa tähän vastaranna kiiski-ryhmään.. ellet mm. sattunut lukemaan uusinta sähköpostiviestiä.. En jaksa olla hiljanen hissuttaja, joka haluaa muutosta asioihin, muutokset ne ei tuu itestään.. Mä satun vaan olemaan ihmisenä sellanen et tyypit lukee mun aikeet rivien välistä tosi vittuimaisena, vaikka oikeesti tarkotan hyvää.
VastaaPoistaTsemppiä piskien kanssa. Sulla on paljon aikaa Pokalle! Se tarkoittaa tietty myös sitä, että mitä enemmän teet ja olet sen kanssa, sitä vaikeampaa on luopua.. :( Mutta neki vaan vahvistaa :)
Luin kyllä ja ihan oikeesta asiasta sannoit! Hienoa. :) Mutta tottahan se on, ettei mitään saa jos ei mitään tee. Ihan sama vaikka ollaan sitten vittupäitä, mutta ollaan yhesä! <3
VastaaPoistaJa vaikka Pokan lähtöön on aikaa, niin kyllähän vasta Mäihän lähtöönki oli kauon aikaa ja pianhan se siitä jo pois lähtikin ku kerkes sanoon, että vielä on aikaa..