Oon tavannu ihania uusia ihmisiä, päässyt kouluttamaan tokoa, rallytokoa, esine-etsintää sekä agilitya, pistänyt itseni likoon nuorten iltaohjelman vuoksi, saanut kuulla, että näytän juuri sellaiselta tyypiltä joka pitää luonnossa liikkumisesta ja telttailusta, kehittyny ohjaajana (niin nuorten kuin koirienkin, mutta enemmän nuorten!) ja mikä parasta, ylittäny itseni ja samalla musta tuntuu, että oon rohkaistunu hirveesti. :) Vaikken ehkä koskaan (no siis nuoriso-ohjaaja opiskelujen jälkeen, yläasteella olin kyllä melko hiiri, mutta seura tekee kaltaisekseen, joten nuvat <3) ollu mikään hiljanen hissukka.. En kyllä olisi voinut työharjottelupaikkoja paremmin valita :) Vielä olisi jäljellä kaksi leiriä, yksi kentsuvuoro ja matka Mäihän kasvattajalle paimentamaan ja hoitamaan hänen koiriaan! :)
Mäihä täytti alkukesän sohvaperunan roolia ja aika kiitettävästi sen pää sitä kesti! Kannukseen kun päästiin niin otettiin niskasta itteemme kiinni ja käytiin navetalla, lampailla ja verijäljellä! Jos haluaa katsoa kun ohjaaja pyörii kuin puolukka... (mutta jos sovitaan, että ohjaajaa ei katsota? :D) niin voipi suunnata tuonne ! http://nannapa.kuvat.fi/kuvat/
Kuukauden ajan on tuo video näkyvillä. Onhan tuo pieni petrannu ihan älyttömästi, kun miettii, että ensimmäiset kerrat lampailla se on syöny vaan kakkaa maasta ja minä oon joutunu oikeesti innostamaan sitä, jotta edes kahtois lampaita. Nyt se oli heti menossa lampaille sillä asenteella, että nyt mennään töihin! :) Muuten Mäihä on tiputellut hampaitaan ja joutunut kokemaan punkkien ilkeyden, sillä on ollut nyt jo 5 punkkia..
Nuka oli porukoilla kaksi viikkoa ja ihan hyvin niillä oli siellä menny! :) Naapuri oli ihmetellyt, että ompas se vauhdikas ja nopea liikkuja. Kannuksessa tehtiin Nukan kanssa sitten tokoa ja agia. Olin kyllä niin ylpee tuosta ipanasta.
Jyväskylässä Nuka kävi eläinlääkärillä, sai kortisonia, geeliä rikkoutuneelle iholle, shamppoota ja käskyn aloittaa taas uusi eliminaatiodietti. Mitä on enää vaihtoehtoina? Poro ja lanttu. Poro ja hirssi. No, nyt se saa nuo lääkkeet ja sen jälkeen aloitetaan uusi dietti. Kyselin myös siedätyshoidon hinnasta ja lääkäri lupasi ottaa selvää paljonko se tulisi maksamaan. Tänään sain soiton, että voi olla, että testit on otettava uudestaan.. Kun Nukalle tehtiin allergiatestit niin ne testit on mennyt jotain ihme kautta ja nyt tulee vaikeuksia tilata lääkettä. Kyllä se on katottava mihin sen koiransa vie eläinlääkärille, koska on ihan liikaa tullut näitä toopeja vastaan. Eihän se niiden vika ole, jos eivät tiedä iho-ongelmista juurikaan, vaan minun, kun koiraani niille vien. Mutta epätoivo mikä epätoivo. Jyväskylässä sain hyvää ja asiantuntevaa hoitoa Nukalle ja neuvoja mitä oikeasti teen seuraavaksi.
Mutta ei voi kuin jälleen kerran kiittää itseään, että on ollut NIIN fiksu ja ottanut vakuutuksen! Halleluuja! Ja mikä oudointa, vastaanotolla kysyttiin, että onko tällä vakuutus kun on sekarotuinen.. Ja musta kun tuntuu, että moni ihminen ei ota vakuutuksia just rotukoirille, koska eihän tällä nyt mitään tuu olemaan..
Välillä on huono Mäihä, välillä vähän parempi Mäihä :)
Tänä kesänä oon alkunu arvostaan hyvin pieniäki juttuja, mutta niitäkin alkaa arvostamaan vasta sitten kun niitä ei ole saatavilla. Joten muistakaapa joskus nauttia siitä aamukahvista, omasta koirasta, ystävistä, perheestä, toimivasta netistä ja kaikista raksuista! Ei ne oo itsestään selvyyksiä! :)
1.Lämmin suihku, niin ettei vesi LOPU kesken saatika, että siitä pitäisi erikseen maksaa.
2.Polkupyörä <3 Ku on joutunut kävelemään kauppaan, kantanu ne kassit sieltä takasin ja jalat huutaa hoosiannaa alkaa arvostamaan pyörää. Sellasta, missä pysyis kumeissa ilma :--D
3.Netti, johto seinään ja netti on siinä! Vaan ku ei näin aina oo, tuleeko ees vierotusoireita facebookista?
4.Toimiva (tai edes jokseenkin toimiva) koira. Se joka vähän leikkii tai edes pitää nameista TAI kehuista. ARVOSTAN! Liian monta nuorta, jotka haluais harrastaa koiran kanssa muutakin kuin näyttelyitä, mutta koska koira ei syö, ei leiki, eikä nuorella ole oikein rohkeutta innostaa koiraa. Tulee ihan paha mieli katsellessa, koska tietää, että jos ton koiran sais joku oikeesti innostumaan mistään niin ois hattua nostettava! Vielä kun itse tietää, että jos koira ei ole niin motivoitavissa, on siinä sitten itse oltava tosi innostava ja tehtävä töitä paljonpaljon enemmän. Ei siis helppo koira aloittelijalle harrastuksiin.
5.Terveys, niin oma kuin koiran. Omat koirat nyt ei ole sieltä terveimmästä päästä, toinen kasvattaa vaan yläleukaa ja kauhulla seurailen alkaako hampaat painamaan ikeniin ja toinen rapsuttaa ittesä verille. Tästä pitäs olla kiitollinen joka ikinen päivä, kun on terveyttä.
6.Nuoret ja niiden onni. Nuori joka on koulutuksissa lähteny ihan nollasta, sellaisen koiran kanssa, joka vois tappaa kaikki muut, mutta se tyttö saa sun neuvoista ja kannustuksista uskoa ja jaksaa yrittää ja saa sen koiran kiinnostumaan agilitystä niin paljon, että kaikki muut ympärillä unohtuu ja se tytön ilme sen jälkeen ku muut on kattonu sitä kieroon kun sen koira on tappaja, mutta se tappaja sattuuki olemaan paras agiliitäjä koko ryhmässä. Kyseinen tyttö tuli viimesenä leiri päivänä sanomaan, että tuuthan ens vuonaki sitten ohjaajaksi. Aww! ^^
7.Perhe, ystävät ja huiput tyypit! Uudet tuttavuudet, kirjekaverit, joille saan vuodattaa 5 sivua tekstiä mun elämästä, kaverit jotka pysyy mun rinnalla, vaikka ei asutakkaan samalla paikkakunnalla ja mun ihana sisko! <3 puspus Henna! ^^
Herkkää! <3 Jyväskylässä nähään!
VastaaPoista