Ei sua minusta voi erottaa, jäät osaksi mieleni maisemaa.

Niinhän siinä vain kävi, että koulu taas alkoi ja päivät ovat menneet eteenpäin ihan hulinalla. Kovin montaa vapaailtaa en ole kerennyt vietäämään, sillä Mäihän kanssa on rampattu lampailla sen minkä ollaan keretty. Tuo pieni paimen on vain kehittynyt niin hienoksi, että siitä tulee jollekkin vielä oiva työläinen! :) Mäihän kasvattaja Maarit, kävi jeesimässä meitä kahtena kertana ja taas sai niin paljon hyviä neuvoja ja oppeja! Saihan Mäihä myös kehuja häneltä! :) Intensiivinen työskentelijä, joka ei pelkää työskennellä lähellä lampaita.

Nuka on päässyt taas jäljen ihmeelliseen maailmaan tutustumaan, tuohan menee jäljelle sillä asenteella, että hän osaa tämän homman ja hän on tässä NIIIIN hyvä, sekoaa kun näkee jälkikepin.. Oon sitten kiinnittäny huomiota siihen, ettei jäljelle rynnitä ja rauhotutaan alussa kunnolla. Kunhan itse muistaisin tehdä pitempiä jälkiä.. Onhan tuo kyllä siinä aika surkea, mutta kokeillaan josko se iloksi muuttuis ja se ainakin väsyttää tuota, joten tehdään nyt. :) Jäljen jälkeen Nuka on kiinnostunut jopa pihalla tokoileen! Yleensä se vaatii sen metsälenkin ennen kuin voi sivulle tulla, nyt se teki tokoa tattaripuuron eteen, mitä ihmettä? Ollaankin saatu monta hyvää lyhyttä treenipätkää tokon osalta tuon kanssa viikolla. Häiriössä tuo ei vielä pysty kovin keskittymään, joten sitä pitää lisätä sitten vähitellen.

Mun osalta koulun alku on kyllä ollut yhtä sumua. Ei oo oikein vielä päässyt kiinni rytmiin ja oon tosi väsyny ollu koulussa, vaikka on ollut TOSI mielenkiintoisia tunteja ja vaikka olisin nukkunut kunnon yöunet. Nyt osakseen yhtään ei helpota oloa se, että tämä pieni nokkaeläin jättää meidän lauman ensikuussa. :( Paimennuksen SM- kisoissa, Maarit ottaa Mäikkiksen hellään huomaansa ja me jäädään Nuuskiksen kanssa kaksin. (odottamaan uutta karvalasta.<3) Täällä olevat lampaat lähtevät teuraaksi, joten on kaikkien eduksi se, että Mäihä lähtee ennen talvea. Maaritilla se saa treenata lampailla ja samalla kasvaa isommaksi, jolloin oikeasti koulutus vasta aloitettaisiin. Täällähän se olisi tullut hulluksi, puoli vuotta tekemättä ei mitään. Minä jään siis odottamaan uutta projektia, poliisilta tällä kertaa, jonka kanssa saa sitten tahkota vähän monipuolisemmin juttuja ja tutustua/perehtyä uusiinkin lajeihin. Mäihän ansioista, oon saanu tutustua paimennuksen ihmeelliseen maailmaan, tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut olla heidän opeissaan sekä saanut pitää omanani maailman hienointa bordercollieta! (ei pelkää laukauksia/pauketta, EI OLE hirvee herkkis!) <3 Kiitos Maarit, oli ilo saada olla osana Mäihän elämää.

Nyt treenataan pieniä tottisjuttuja kuntoon tuon pienen kanssa, hoidetaan hampaat (oulussa aika ienplastiaan, koska kulmurit painaa kitalakeen.) pyöritään lampailla ja yritetään nauttia jokaisesta hetkestä.

"kiitos kun olit totta hetken
nyt mun täytyy tästä jatkaa
vierelläni teet loppuretken
vaikka se ois kuvitelmaa. "

Onko tää oikeesti näin vaikeeta sanua hyvästit?