Mun koti ei oo täällä.

Mitä tapahtuu kun pistetään kaksi maalaistolloa asumaan betonih*lvettiin? No minäpä kerron.

Ensimmäinen vuosi kennellinjalla on nyt ohitse! Voi sitä työtä, tuskaa, hikeä ja verta mitä on tehty ja vuodatettu tämän vuoden aikana. Toisin ku edellisessä koulussa, minä oon joutunu laittamaan itteni likoon ja puristamaan viimesetki mehut kun kaikki ei tule tällä alalla itsestään tai sormia napsauttamalla. Edellisessä koulussa kaikki tuli niin luonnostaan ja kehitty koko ajan ku vaan oli, täällä pitää koko ajan lukee, tehä, käydä koulutuksissa ja luennoilla ja silti musta tuntuu, että oon ihan p*ska koiran kouluttaja enkä oo edenny kummankaan koiran kanssa ainakaan parempaan suuntaan.. Mutta nyt se angsti pois minusta, kai mä jotain oon oppinu? Ehkä edes jotain pientä.. En tiiä, mutta sen tiiän, että tää koulu on parasta mitä mulle on koskaan tapahtunu, sen kautta oon saanu paljon ihania ystäviä, kokemuksia, Mäihän ja oon oikeesti löytäny oman paikkani. :) Vaikken mä niin välittäis opetella lehmien jalostusta, niin voin kertoo, että ihan sama kuin paljo opiskelen "kaikkee turhaa" metsänistutusta ja raivaussahan käyttöä, kunhan vaan saan olla tässä ja näiden tyyppien kanssa <3

Käytiin reenaa RALLY-TOKOO.

Maanantaina lähettiin Mäihän kanssa paimennuskurssille Kiteelle. Mäihä ei ole pahemmin ollut kiinnostunut lampaista, osoittanut vaan pientä kiinnostusta niitä kohtaan, muttei sen kummempaa. Nyt kaivamalla kaivettiin sitä intoa lampaille ja ihan hyvin mun mielestä onnistuttiin (vaikka ehkä tähän joku kokeneempi sanos, että voi hyvää päivää, mutta minä annan anteeksi tuolle nyt paljon, sillä se on vasta 16 viikkoa!) Ensin oltiin lampailla siten, että aikuinen koira teki töitä ja Mäihä sai olla mukana menossa, mutta se kerta meni lähinnä siihen, että Mäihä kiinnitti huomiota vain koiraan ja jäi kyttäilemään sitä. Toinen kerta tehtiin ilman apu koiraa ja olin Mäihälle sellainen vinku intiaani ja turhan mielissään itse niistä lampaista ja saatiin Mäihän huomio lampaisiin. Se kulki tosi nätisti, hakeutu pariin otteeseen tasapainoon ja liikku lampaitten mukana häntä alhaalla. Ei yrttänyt näpsiä lampaita eikö muutenkaan sikailla. Mäihä saikin kehuja siitä, että tulee tosi hyvin mun luo käskystä vaikka lampailla onkin, minkä kanssa monella muulla kurssilla olevista pennuista olikin ongelmia. (Mutta ehkä tämä johtuu siitä, että Mäihä oli kaikista vähiten syttymäisilläkään lampailla joten sekin vaikutti asiaan!) Kahden päivän aikan käytiin 4 kertaa sytyttelemässä tuota ja ihan hyvillä mielin olen menossa seuraavan kerran tuon kanssa lampaille! Mäihä meni aituun lähelle aina ihan mielissään kun siellä oli niin paljon ihmisiä, mutta vikalla kerralla kun tultiin odottelemaan vuoroa, se ei nähnytkään ihmisiä vaan meni päättäväisesti aituun viereen sillä asenteella, että nyt mennään töihin! :D

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä, eikö ni?

Loppuviikosta tehtiin koulussa verijälkee ja hakua raunioilla. Raunioilla tuo käveli tosi reippaasti, mutta haku oli liian vaikee sille. Tuuli oli heikko ja piilot liian vaikeat. Eihän tuo nyt voi tietää mitä sen pitää tehä kun vasta toinen kerta kun hakuillaan tuon kanssa. Verijälki meni mun mielestä ihan hyvin.

Mutta siitä betoni taivaasta, eiku? Perjantaina tultiin Mäihän kanssa Jyväskylään. Nuka meni pariksi viikkoa lomailemaan porukoille, ottamaan etäisyyttä meihin naisiin. Kämppä on kiva, tosin täällä on koko ajan kylmä ku Siperiassa, sillä pattereita ei saa päälle. Joten mikä kesä? Mulla on villapaita ja villasukat sisällä.

Mäihä on päässy tutustuun kaupungin vilskeeseen ja pieni paimen on ollut ihmeissään! On kaikkea uutta ja jännää. Niinkin jännää, ettei malta tehdä tarpeitaan ulos. Tässä asiassa arvostan Nukaa ihan sikana, että kun pihalle mennään ja vastaan tulee ensimmäinen nurmikko niin se kusi tehään siihen eikä jäädä jahkaileen tehäänkö vai ei.. :D

Parin päivän päästä alkaa työharjoittelu koiraleireillä ohjaajana (ja taas sitä ollaan omalla mukavuusalueella, eiköhän tuo nuorien ohjaus jo onnistu.. No, onhan siellä nyt lisä haasteena ne koirat!) ja onneksi alkaaki. Yhden koiran kanssa eläminen on aika tyhjää. Mäihä pitää kyllä huolen, että tylsää ei tule olemaan, sillä pissaaminen sisälle on kivempaa kuin ulos, koska sieltähän löytyy puolikkaita silakoita ja kananluita niin kuka sitä nyt ruokapöyvälleen pissis? Ihmiset on tyhmiä ja seuraava koira minkä itelle otan on lelukoira. (not gonna happen ? :D)

Raksi seinään, minä käytän LASINALUSTA. (käsky kävi, että sinähän käytät ;) )

PS: Täällä ei ole edes SEKAJÄTETTÄ, vaan täällä LAJITELLAAN (mikä tottakai on vaan hyvä homma). whoooot? Kannuksessa edes tunneta sanaa LAJITTELU

Nuka nauttii nyt pari viikkoa lomasta, sitten alkaa taas armoton treeni.. :D Perjantaina Nuka sai uuden ruuan, kokeillaan Brit Caren aktiivisille koirille tarkoitettu ruoka. Katsellaan miten alkaa vaikuttaa, lihoa tuo piski kyllä sais! Kunhan tuo raahaa ison egonsa Jyväskylään niin marssin suoraan läkyrille sen kanssa, koska iho ei ole parantunut, niin kyllä nyt kyse on jostain muusta kuin ruoka-allergiasta, atopiasta kenties?

Kuva otettu Kaustisilta, Mäihä oli silittelykoirana Green Care- tapahtumassa. Alhaalla linkki uutisiin, missä Mäkkärikin vilahtaa mamman kanssa. :) Julggiksii!1111

http://yle.fi/uutiset/alpakka_on_tehokas_terapeutti/6111389

Hyvää kesää kaikille lukioille ja muuten vaan blogiin eksyneille toivottaa Nuuskis, Mäkkäri ja SK ! :)