Kotiutumista

Työnteko ON vakava juttu!

Sopeutuminen uuteen senkun etenee ja ollaan ihan mukavasti jo kotiuduttu. Lenkeillä molempien koirien kanssa on mennyt ihan mukavasti ja suht kivuttomasti. Hieman välillä itkettää ja naurattaa yhtä aikaa tuolla lähimetsänpoluilla pörräillessä kun polkuja haarautuu koko ajan joka suuntaan ja joudun koko ajan käskyttämään noita millon mitäkin: "Oikee, vasen, suoraan, mennään, prr, kierrä..." Kaiken kukkuraksi turhautuminen iskee siinä vaiheessa, kun Nuka ei ole muka koskaan kuullut mistään suunnista.. Nukahan on opetellut suuntia ties kuinka kauan ja Pokalle aloin lenkeillä niitä hokemaan talven aikana ja uutena käskynä tuo "suoraan" joka tuli käyttöön täällä ollessa. Pokka taitaa käskyt oikein mallikkaasti ja jos joku menee pieleen, niin ääni vain ja P ottaa katsekontaktia ja kysyy mitäs nyt mamma. Nuka taas painaa päätä pahkaa ku joku aivoton tomppeli ensin vasempaan, sitten oikeaan koska herran lempi lause tässä elämässä on "kyllä minä tiiän." :D Elämä Nukan kanssa on muuten mennyt ihan mukavasti, kun omistaja on höllännyt pipoa vähän löysemmälle, koska hei. Jos Pokan kanssa elämä on melko vakavaa puurtamista, niin Nukan kanssa pitää mennä aina huumorilla, koska liian vakavasta yhdessä touhuamisesta ei vaan tule mitään. Eiks se ollu niin, että lasten kasvatuksessa on oivia keinoja uhkailu, kiristys ja lahjonta, niin Nuka on selkeesti tukkinut korvansa ku on puhuttu uhkailusta ja kiristyksestä ja tyytyy pelkästään siihen lahjontaan. :D

Hei, me reenataan!

Pokan kanssa ollaan käyty reenailees tokoa isohkolla jalitsukentälle, eikä ainakaan vielä ole kukaan tullut ajamaan meitä pois. Yhdellä kerralla lapset tuli pelaamaan jalkapalloa ja ystävällisesti sanoin, että mikäli ne pelkää koiria tai ollaa häiriöksi niin saa sanua, niin lähetään pois. Lapsia ei haitannut meijän olemassaolo, eikä meitä haitannut viittä palloa potkivat lapsukaiset. Noiden reenien jälkeen olin ihan hyvillä mielin menossa sunnuntaiseen möllitokoon, mutta eiliset reenit Kannuksessa ( suuremmassa häiriössä) sai taas miettimään, josko vielä reenattais vaan siellä puskassa ihan yksin :D

Oon aiheuttanu itselleni paikkamakuusta hirveän mörön ja oon ihan kahen vaiheilla makuutanko sitä edes mölleissä ollenkaan, riippuu niin koiran mielentilasta ja vierustovereista ;) Positiivisia kokemuksia ja kisajännityksen selättämistä lähetään ensisjaisesti hakemaan, eli mikäli se paikkis meneekin ihan plörinäksi, niin siinäpä sitte yritän kasata oman luottamukseni paikkiksen suhteen.. Oma päänsisäinen ongelmanihan on se, että en tiedä miten P kestää, jos joku vieras koira tulee sen luokse. Tai joku paikkamakuussa piipittää/ ulisee tms. Lähteviä koiria ollaan reenattu, lentäviä palloja jne, mutta jotenkin tuntuu, että se paikkis ei nyt niin varma ole ja en haluaisi saada aikaan koiraa, joka EI pysy paikkamakuussa syystä X. Joten ollakko vaan omaa päänsisäistä ongelmaa, mutta en jaksas alkaa työstämään alusta jotain paikkista, koska se muutenkin tuntuu niin keskeneräiseltä. Hinku kisoihin on välillä ollut niin kova, että oon jo miettiny oikeesti kokeisiin ilmottautumista, koska tuo paikkis on nyt ainut "suurin" ongelma mikä meillä on (joo piippailu, käännöksissä välillä häikkää, luoksetulon vinous, pa:n ennakointi ja sivulle tulossa/ seuruussa oma vammakäsi, joka tuulettaa kainaloa..) ja mä en haluais, että se siellä pälyilis ympäriinsä, menis lonkalleen, mitä se nyt suurimmassa häiriössä on tehny. Mut tiiän, että mitä tuo nyt tarttis niin rutiinia, reeniä, rutiinia ja reeniä.

Tuun, jos annat nakkia..

Tällä hetkellä tuntuu Pokan reenien kanssa, että kyllä se kotona osaa..No pitää yrittää lisätä sitä häiriötä pikku hiljaa.. Katsotaan mikä meno on sunnuntain jälkeen! ;) Lopetataan koko tokoilu ja aletaan tekee mejää jossai perämettäsä, yksin. 

Kyllä se kotona os.. jaa, ei se osaa kotonakaan..