Uudessa kodissa

Hieman on ollut hiljaiseloa johtuen elämässä tapahtuvista muutoksista. Vihdoin päästiin muuttamaan pois Kannuksesta ja tää tuntuu oikeesti aika hyvältä. Vaikka kovasti pelkäsin rauhattomana sieluna ahdistuvani ensimmäisen päivän aikana ja tahtovani muuttaa johonkin kuuseen. Mutta ei, miksi lähteä merta edemmäs kalaan? Se kaikki mitä mä elämältä toivon, voi löytyä tästä ja nyt, kunhan vaan itse asennoituu oikein! Ja tällä hetkellä, mulla on asiat aika kivasti. Etsittävää - lista on todella pitkä. Listalla roikkuu sellaisia sanoja kuin työ, kaverit, reeniseura, tottiskenttä, hyvä koirien ulkoilutus metsä, uusi harrastus jne.. Kaikki mulle heti nyt- ihmisenä haluaisin kaiken tapahtuvan sormia napsauttamalla, mutta koska asiathan elämässä ei todellakaan mene niin, niin olen yrittänyt nyt edetä asia kerrallaan ja antaa muutoksille aikaa. Nyt tuntuu kumminkin, että ihan hyvällä mallilla ja oikealla tiellä ollaan! Flunssa on vetänyt hieman kirjoittajaa makaamaan sängynpohjalle, mutta kyllä se tästä!

Kämppä missä asutaan on ihan kivalla paikalla. Lenkkimaastot on kivat koiran ulkoilutukseen hihnassa, sillä kaikki polut ovat todella yleisiä lenkkeilyreittejä, joten eihän Nukan kaltainen "hei tarvitsen metsän missä ei tule varmasti ketään vastaan ja lähin asutuskin on 5 km päässä" rakkimus pysty sellaisessa irti olemaan.. Pokka taas on pystynyt toteuttamaan itseään oikein mallikkaasti. Tässä pystyy aika hyvin tekemään jälkeä ja esineitä, ihan kävelymatkan päässä! Tottiskentät ovat olleet vielä kiven alla, tai ne eivät ainakaan ole kävelymatkan päässä, mihin ehti jo tottua Kannuksessa. Omalla pihalla vaan, jos ei muuta. Tässäpä pihalla ei koirien kanssa tee hirveesti mieli hengailla, sillä asutusta on paljon, naapureilla on paljon koiria, pieniä lapsia ja vastaan tulee jos jonkin näköstä hiihtäjää... Eräs naapuri pitää myös kissojaa irti ja tästä asiastahan Pokka saa repiä pelihousujaan ihan yhtenään.. Mitenniin sitä alkaa miettimään, kuinka ihanaa olisi jo se oma talo? ;)

Pokan kanssa tämä elämä vielä menee, se on yksin perus kuuliainen tapaus. Nukan kanssa lenkeillä ollessa, se saattaa unohtaa käytöstavat ja nostella vastaantuleville koirille karvoja tms. pientä. Muutenkin se on ollut nyt oikein kelpo piski. Mutta viha-rakkaussuhteeni Nuka onkin asia erikseen. Sen takia, mä kyttään ympäristöä kuin haukka, peläten, että jostain nurkan takaa hyppää eteen koira, lapsi, vanhus tai mikä tahansa muu asia, mikä saa sen reagoimaan, vaikkakin pienellä äänähdyksellä johon Pokka taas reagoi todella vahvasti alottaen huutokonserttinsa. Eli ehkä mä oikeesti nyt hommaan juoksuvyön mihin voin kiinnittää Pokan ja Nukalle ostan jonku kuonopannan ja lenkitän sen niin, että kyttää koko ajan mun kädessä olevaa nakkia.. Tai sitten ne menee eri lenkeillä..

Nukan anaalit on lääkkeistä huolimatta alkaneet taas haista ja sehän tietäs reissua eläinlääkärille. Mutta kenelle? Kelle mä sen osaan viedä, joka oikeesti ottas selvää mikä hitto tolla koiralla nyt on, eikä sano vaan, että kyllähän se iho nyt hyvältä näyttää (se on ihan normaalia tämän rotuiselle... Ai hitto sekarotuselle vai?), samoin kynnet. Ymm. Muuten vaan kaula on verillä, koira on kaljurotta ja on ihan normaalia, että välillä ne kynnet nyt noin vaan irtoilee ihan hups vaan...Mistä mä voin tietää mitä testejä mä eläinlääkärille teetätän ku en mä voi tietää mikä sillä vois olla? Ihan sama, kuinka hyvin mä sen oireista kerron, ku ainut asia mitä eläinlääkärit mulle tuputtaa on rasvahapot ja atopica-lääkitys..

Toivotaan, että tää kaikki nyt on vaan alkukankeutta ja me löydetään koirien kans yhteinen sävel lenkkeilyyn niin ei olis aina niin pinna kireellä itelläkään tuolla lenkeillä.. Vielä ois viikonloppu aikaa miettiä mihin eläinlääkäriin maanantaina soittas..

Mamma, kyllä tää tästä!