perjantai 15. maaliskuuta 2013

Ei oo olemassakaan oikotietä onneen

Perjantaista tulikin saikkupäivä, sillä eilen kesken koulupäivän mulle nous kuume. Vaikka onkin tosi inhottava olla kuumeen kourissa kun joka ikistä lihasta kolottaa ja nenä vuotaa, niin silti tää ei voinu tulla parempaan saumaan. Elämä on ollu yhtä tekemistä ja stressiä mm. viime viikonloppuisen mätsärin ja möllitokon järkkäämisen takia. Nyt keväällä tulee monen monta erikoista juttua, mikä aiheuttaa järkkäilyjä mm. sikalaviikko, reissuviikko ja luokkaretki Rukalle koirien hoitopaikan kannalta. Luokkamme järkkää myös koiraleirin missä on myös paljon tehtävää, lisää leiristä TÄÄLLÄ

Mies muisti naistenpäivänä. Teki myös hienon koiraportin!
Tää viikko on ollu koulun suhteen hieman helpompi. Sen takia oon saanu pois tehtyä yhden kokeen netissä sekä kasvion! Valmistuminen, täältä tullaan! ;D Meillä oli valinnaisia kolme päivää, mun valinta oli Green Care. Kurssi oli kyllä kiva ja Green Care toiminta kiinnostaa mua valtavasti ja yritysideoita kypsytellään pikku hiljaa. Ehkä sitten ku on eläkeiässä! Pokkahan on loitava eläin käytettäväks eläinavusteisessa työssä. Me ollaan käyty vanhainkodilla viihdyttämässä vanhuksia, mutta koska Pokka ei ole sellainen rapsutuksien kerjääjä ja mua ei vanhustyö kiinnosta, niin meille olisi paljon parempi nuorten kanssa tehtävä työmuoto. Mikäli päädyn nuorisotilalle töihin, haluan ehdottomasti, että koiran voi ottaa mukaan. Syrjäytyneiden lasten ja nuorten kanssa tehtävä työ kiinnostaa myös, jos siihen työhön voi jotenkin hivuttaa sen koiran.


Tällä viikolla ollaan pyörähdetty hallilla pariin otteeseen treenaamassa. Pokan kanssa ollaan keskitytty siihen, että toko on kivaakivaa ja pietään se turpa kiinni. Tehdään liikkeitä leikin varjolla, ettei poika tylsisty tai turhaudu jollon alkaa piippaan. Ja minähän en kestä sitä yhtään... Joten paree kitkee se pois näin heti kättelyssä ja välttää sitä AINA. Varmaan helpommin sanottu ku tehty?  Lyhyet treenit edesauttaa, ettei huutoa synny. 

Kumminkin eilen käytännöntunnilla tehtiin näin jälkikäteen ajateltuna oikein kivaisa treeni. Tehtiin periaatteessa ohituksia ja opettaja käskytti; seuraamista, maahanmenoa, sivulletuloa jne. Luulin oikeesti, että me tehdään ohituksia, koska ohjeiden anto tuli aika epäselvästä ja mentiin tosi ripeällä tahdilla. Pokan kanssa tehtiin liikkeet siis tosi juosten kusten ja kyllähän se teki hyvin, mutta ku en ite tajunnu vaatia, koska luulin, että me vaan diipaillaan.. No, treeni jatkui ja jatkui. Pokka alko piippaamaan. Siinä vaiheessa olisi mun pitäny ite tajuta tehdä yks kiva juttu hyvin ja päästää se revittelemään vaikka pallon kanssa ja jättää treenit siihen, mutta koska jälkiviisaus on aina parasta, niin näin ei käynyt. Mikä harmittaa ihan sikana. Jos mä en halua, että se alkaa huutaa, niin sitä ei sais koskaan ikinä milloinkaan edes tulla.


Ja sitte tehtiin pitkästä aikaa.. kujalaluoksetulo. Juttu mistä mä en oo koskaan tykänny, muutaku sillon ku Mäihä oli pieni vauvva. Senkään kanssa sitä ei ollu fiksua tehä myöhemmällä iällä koska se kiihty siitä. No, sakemanni ja kujaluoksetulo. Oisko kannattanu vaikka sanua, että kiva kiitos hei, me juostaan tää kuja läpi ja lähtään boksiin tauolle. Taas ihana ystävämme, jälkiviisaus vilkuttaa meille virne kasvoillaan. Huutoahan siitä tuli.

"Tää on niille jotka päättää selvii voittajina.
Tää on pukuhuone tsemppauskamaa,

niille jotka löytää aina jotai petrausvaraa."

Huomaan, että mä teen käytännöntunneilla ihan mitä tahansa käsketään, koska mun on ollut ennen aina pakko, koska mulla on ollut projekti. Nyt Pokka ei ole enää projekti, se on mun koira. Mä elän sen kanssa, teen siitä harrastuspiskiä ihtelleni, sen kanssa mulla on tavotteita kisata. Nyt vaan pitää ottaa se oma järki käteen, koska mulla on oikeus valita teenkö mä sen kanssa viis toistoa vai kymmenen, jos kerta tiedän, että se ei kestä sitä kymmentä ilman, että alkaa huutamaan. Ja sitähän mä en siltä halua. Mun mielestä se ei vaan ole kovin kohteliasta kouluttajaa kohtaan, jos kaikki alkaa nipisemään, ku tää ei voi tehdä tätä ja tätä nyt ei kiinnosta.. Mutta ehkä on ihan asiallista jättää jotkut treenit välistä tai lyhyemmiksi jos tietää, että koira alkaa tekemään ei haluttuja juttuja. Eihän nuilla tunneilla tarkoitus ole kaivaa huonoja puolia esiin ja sitten korjata niitä.


Pokka 8 kk, Nuka 3 w
Ennen nuita harjoituksia me oltiin tehty liikkeestä seisomista, sivua ja seuraamista. Pokkahan ei oo koskaan tykänny olla imussa, joten seuraaminen on opettelussa siten, että pidän kättä melkein kainalossa, jollon se kahtoo sitä kättä ja siitä aletaan häivyttää kättä pois, jollon jäis kahtomaan mun kasvoja. Paikka pysyy tuolla tavalla hyvänä. Mutta miten sitten häivytys? Se on ollu mulla ongelma, koska jos laitan lelun kainaloon, niin Pokka on lähteny haahuileen eikä selvästikkään oo tienny vielä oikeeta seuraamispaikkaa. Mutta eilen minun pieni saakspai seurasi hyvällä paikalla katsoen mun kasvoja siten, että mulla oli pallo kainalossa! Ja voin kertoo, että reenit jäi siihen ja fiilis oli niin hyvä! Kyllä se oppii vielä seuraamaan! :) Eihän se oo vasta ku 8 kuukautta.. Maltti on valttia.

Aattelin vähän listailla mitkä on mun koirien vahvuudet ja heikkoudet:

Nuka   
+ Rakastaa rapsutuksia, tunkee iholle ja nauttii huomiosta.
+ Ku Nuka tekee innokkaasti jotain, vaikka tokoa, niin sen innostuksen huomaa. Touho <3
+Vaikka mua välillä ärsyttää se, että Nuka vahtii kotia, niin se on yks juttu, mitä mä arvostan ihan sikana. Mä en halua koiraa, joka päästää murtovarkaat sisälle häntä heiluen. Ovikäytös voisi olla rauhallisempi, mutta mikäli meille tulee sellaisia ihmisiä kylään jotka pelkää/ ei pidä koirista, niin eikö se sitte oo sen vieraan oma ongelma?
+Nauttii lenkkeilystä. Irti ollessa juoksuttaa itse itseään ja samalla muita koiria.
 -Koira agre. On vähentynyt, mutta siinä on se ja pysyy. Oman perheen koirat on aina ollu OK.
-Puluäänet. 
-Asenne: Kyllä minä tiijän! (keneenköhä tullu?) Jälellä, agissa tai ihan vaikka vaan kotona, ku hän päättää, että nyt on ruoka-aika!
- Pelot/arkuus/herkkyys: pakkanen paukkuu nurkissa -> säikähtää, vieras ihminen lähestyy väärin -> väistää ja alkaa haukkua. Raketit -> stressaa ja pelkää
 
Pokka  
+Tietynlainen välinpitämättömyys vieraita ihmisiä kohtaan
+ Työskentelee mulle, halu tehdä asioita yhdessä.
+ Arjessa helppo
+ ja - Hölmöys
-Ääntely  
-Välillä rauhaton






 




Nuka on hieman lihonnut ja mun silmään se näyttää kivalta. ehkä senki takia näyttää 
kivalta, ku Pokka on nyt sellasessa kasvuvaiheessa, että näyttää ihan muotopuolelta ja tyhmältä. Nuka ei oo niin rimpula enää. Iho on ollut OK kunnossa. Pieni vauva täyttää sunnuntaina kolme! Mihin tää aika mennee?




4 kommenttia:

  1. Etkö oo koskaan kuullu? :D Sen jättää hallilla vaikka seinään kiinni niin alkaa puluttaa. Mulla on siitä videoo ja voin vaikka laittaa seuraavaan postaukseen sen! :D

    VastaaPoista
  2. Kyllä se piipaaminen ja huutaminen siitä vähenee myös iän myötä - ihan tyypillistä käytöstä nuorelle sakemannille! Nanakin huusi ja piippasi mut ihan hermoromahduksen partaalle, mutta onneksi nykyään sitä tapahtuu enää harvoin! :D
    Vaikka ei varmasti ole todellakaan haittaa siitä, että yrittää pitää treenit just niin ettei se pääsis huutamaan.

    VastaaPoista
  3. Mää en vaan yhtään kestä sitä, että koira ääntelee.. Mutta hyvä kuulla, että se voi vähentyä, jos pahaksi pääsee! Oon tavannu varmaan liikaa niitä sakemanneja jotka vaan huutaa huutaa ja huutaa :D

    VastaaPoista