Voihan käki !

Nukaki on ihan äimänkäkenä!

Sairastelu alkaa hieman helpottaa. Kyllähän tuo jo tuntuikin, että seinäthän ne kaatuu päälle ku neljän seinän sisällä ollu kolme päivää. Hyi. Odottelen, että tuo kello juoksee ja pakkanen lauhtus, niin lähen koirien kans pitkästä aikaa lenkille! Viikonloppuna äiti kävi hakeen Awan hoitoon ja tulivat Hennan kanssa samalla käymään täällä. Henna käytti mun piskit lenkillä. Mulla on paras sisko! <3 Awan piti tulla alunperin mulle, mutta aateltiin, että se pääsee jossain välissä kumminkin riekkasemaan noijjein poikain kans, niin ei haluttu ottaa mitään riskiä sen leikkaushaavan kanssa. Awa tulee meille sitten seuraavalla kerralla, kun Henna suuntaa poliisikoiralaitokselle. Sinne, minne munki piti mennä, mutta Pokasta ei poliisia tullutkaan, joten se juna meni jo. Mikä harmittaa ihan mielettömästi, etten mukaan pääse.

.. Mäikkä kans!

Mä kyllä koutsaan tyyppejä leireillä, tunneilla ja netin kautta, mutta ainut joka mua voi vilpittömästi jeesata, on mun oma sisko. Olis ollu ihan jees mennä uuvelona jonnekki, missä joku ulkopuolinen olis voinu kattoo meän treenejä. Nyt kun osa opettajistaki on kuullu, mulla olevan kisatavotteita, niin käyttäytyminen mua kohtaan on muuttunu aika huimasti. Ennen Pokka oli aina niin hidas ja etana, nyt en oo pitkään aikaan kuullu negatiivista tuossa koirasta, on tullut rakentavaa palautetta mun omaan toimintaan. Sitte mua katotaan kieroon, jos opettaja neuvoo mua. Koska tottakai, se suosii mua. Koska mä mielistelen sitä. Jepjep.

Jos jollaki on tarkotus hankkiutua tulevaisuudessa johonkin ohjattuihin reeneihin, maksaa ittesä kipeeksi siitä ja mennä vaan näyttämään nyrpeetä nokkaa ja haukkumaan kouluttajaa, niin ihan vapaasti voi sen tehä. Mä yritän ottaa kaiken tiedon ja neuvon vastaan, jos se on mielistelyä, niin sitte mä varmaan mielistelen. Vaikka mä oon kova vääntämään joka asiaa vastaan, niin joskus on ihan kiva olla siinä roolissa, että joku sanoo mulle suoraan, että älä tee noin, vaan tee näin. Mä jos kuka, oon joutunu sen plkan kohteeksi, ku koira ei toimikkaan ku unelma ja saanu kuulla siitä koko ajan, joten nyt, ku Pokka alkaa olemaan melko unelma tapaus mulle, enkä oo kuullu siitä haukkuja(liekkö siksi, koska nyt se on mun oma piski, eikä sitä oo enää "oikeutta" haukkua), niin ehkä annetaan mullekki mahdollisuus nauttia siitä, ettei koiraa koko ajan parjata. Ensin valitetaa, ku ei saa mitään kehuja, sitte ku jotain kehutaan, niin kadehditaan. Julma koiramaailma! mut mä tiän, ettei kaikkialle voi olla tämmöstä, joten mä vaan toivon, että pääsen pian pois!

Käki täälläkin!

Tän kirjotuksen ei oikeesti pitäny mennä tähän, mun oli tarkotus miettiä, mihin tää blogin tyyli on menossa, koska kaipaan hieman muutosta. Muutosta blogiin, kun oikein muualle sitä ei voi tehdä. Mä oon jumissa tässä koulussa ja Kannuksessa vielä ainakin vuoden. Mun koirattomat kaverit asuu muilla paikkakunnilla. Tää on yhtä koiraakoiraa koko juttu, mikä ei sinänsä haittaa. Mutta jos kaikki koirailu alkaa olemaan vaan yhtä kieroilua, niin kuka sitä enempäänsä jaksaa? Mä oon niin ilone, että tulee kesä. Me lähetään Pokan kanssa Jyväskylään, treenaamaan ja näkemään kaveria. Ja mä tiiän, että siltä reissulta, mä tuun repullinen uusia neuvoja rikkaampana takas. Onko se jotenki huolestuttavaa, ettei lähempää kunnollista treeniseuraa löydy.. paitsi systeri !