Sitten kun otan sitä omaa aikaa: kirjoitan blogia, kaverille kirjettä, soitan ystävälle tai vietän aikaa perheeni kanssa, ne koirat seuraa mua mukana kaikkialle. Puheissa ja konkreettisestikin. Onko se paha jos viikossa haluais olla tunnin ihan ilman, että puhuisi saatika näkisi koiria? Mutta miksi aina kun sitä aikaa on, niin on niin väsynyt, ettei jaksa tehdä mitään, koska on vaan yks muumio, joka vois vaan maata sängyllä ja kahtua kattoon. Ja minähän en kestä sellasta vaan olemista. Tai sitten ajatukset pyörii päässä tuhatta ja sataa, etkä saa niistä yhdestäkään kiinni ja alkaa ahdistaa. Turhaa on ehkä taas tämä peilaus: Niin koira kuin omistajansakin. Nukahan ahdistuu yhtäkkiä jostain ihme jutuista. Kehenköhä tullu?
| Pokka junailee ekaa kertaa! |
Maanantai: Serpentiini jälki koulun nurmikolle, kentsulla punnitusta, 4 tuntia tunneilla oloa.
Tiistai: Hallilla treenailua: Etsintä, tottista: maahanmenoa, seuraamista, istumista, paikallaoloa, rättitreeniä -> oli paljon häiriötä.
Keskiviikko:Tottistelua pihalla -> oli aika paljon häiriötä, eläinlääkärissä käynti, tunnilla 2 tuntia.
Torstai: Käytännöntunnilla hajuerottelua, tottistelua: maahanmeno, seuruu, istumista, paikallaoloa. Etsintä, oven avauksia, koppatreeniä.
Perjantai: Pellolla juoksentelua kera kahden koirakaverin, siellä luoksetuloa häiriössä. Ovien avauksia.
Lauantai: Junailua, Kokkolassa ritiläportaita, korkeita paikkoja, erilaisia pintoja, mustissa&mirrissä käynti.
Sunnuntai: Metsässä irtioloa. Serpentiinijälki metsään ja illalla tottistelua!
Unohtamatta arkikäyttäytymistä, missä treenataan malttia, hiljaa- ja yksinoloa, tavaroiden tuomista luokse, rauhoittumista, autossa oloa yms!
Plus sitte Nukan lenkitys ja reenailu.. Musta jotenki tuntuu, että tuon koulun painostuksen myötä, mun reenailu noijjen piskien kanssa on aika ajoin sellasta pakkoa. Nyt tällä viikolla oon kyllä osannu nauttia molempien kanssa kaikista treeneistä, meni ne sitten hyvin tai huonosti, mutta monesti on niitä hetkiä, kun on vain pakko mennä, jotta Nuka etenis ja Pokka päätys joskus töihin. Hankalaa on hahmottaa sitä missä menee raja, mikä on treeneissä jo liikaa?
Blogin kirjoittaminen on mulle aikalailla oman päänselvittämistä. Yritän antaa lukijoille, joita kiinnostaa ala ja projektikoirat, mahdollisimman realistisen kuvan niistä sekä tottakai toivon, että joku voi saada kipinän treenaamiseen tai toivoa siihen, että vaikka on olemassa koira X (Nuka), jota ei piippiäkään voi kiinnostaa joku TOKO, niin kaikki on mahdollista, kun vain yrittää tarpeeksi hanakasti, kauan ja etenee koiran tahtiin. Unohtamatta sitä, että treeneissä tulee olla iloinen mieli, kaikilla hauskaa ja vaikka välillä ne hermot karisee jo ennen kuin pääset edes treenikentälle, niin se hurtta on silti maailman paras just sellasena kuin se on!
..Silti mua on alkanut hieman ärsyttää se, että mitä tahansa blogia luet, koski se sitten muotia, vaatteita, koiria, sisustamista whotevör niin kaikki käyttää samaa kaavaa ja kaikki on vaan toistensa kopiota. Nakkasin aamulla hooämmästä ostetut kuteet niskaan, otin itsestäni järkkärillä (tottakai) kuvan ja tadaa! postaus on valmis. Tämmöset vaatteet oli päällä tänään, jeejee jorma!
Mulla on aina ollut halu, olla erilainen. Kulkea omaa tietä. Vaikka nytkin mun aiheet pyörii koirien, koulun, ajan puutteen, stressin ja vinkumisen ympärillä koko ajan, yritän upottaa sinne mahdollisuuksieni mukaan juttuja, josta mun blogi erottuisi muista koirablogeista. Kuten esim. nämä postaukset: Muistatteko vielä Näitä? Ei oo kiva lukea jotain blogia ja ihmetellä, miten kummassa tämä kirjoitus kuulostaa niin tutulta ja selata pari blogia taakkeppäi ja hupsvaan, sama aihe ja melkeempä samalla sanoilla kirjoitettuna täälläkin.. Tottakai ymmärrän, että samat aiheet ja piirit kietoo yhteen, mutta oikeesti..
Yks juttu mitä vihaan yli kaiken, on matkiminen. En kestä sitä yhtään. Enkä nyt pidä sitä matkimisena jos juuri sinä laitat blogiisi kukista kuvan, koska mullakin sattuu olemaan, vaan oikeesti matkiminen. Yh.
Lauantai oli aika ihana. Tehtiin hyvää ruokaa, pitsaa ja salaattia. Maailman ihanin mies toi mulle kukkia! On ilmeisesti kuunnellut ku tää tyttö on paasannu kuinka luonto ja mehtä on mulle tärkeitä ja toi sitte kimpun missä on käpyjä. Miten söpöö! <3 Tai sitte kimpun tarkotus oli sanoo "Pää kii senki käpy!" Oli sitte niin tai näin, niin mun miehet on kyllä.. <3
| Vaikka ei olisi tarvis mennä junalla mihinkään, niin projektin kanssahan sitä mennään, sillä KAIKKEEN on koiran totuttava. |
Ps: Tuo heijastinliivi ois kyllä kätevä ihan itellekki, eikä vaan hurtille, sillä nyt kun lumetki suli, niin on tosi vaarallista kulkee lenkillä pimeässä, ilman kunnollista heijastinta. (Varsinki ku ajokortteja nykyään saa oikeesti jostain muropaketista ja auton ratissa on jottai himputin banaaneja joillon pakkomielle hurjastella niillä iskän ostamilla kaaroilla!) Onko taas niin tyypillistä? Koira menee kaiken edelle :D Koira on kyllä käyny hierojalla, minä en. Koira syö paremmin ku minä. Koira omistaa paremmat talvivaatteet ko minä.
Tervetuloa koiramaailmaan! Itkua, parkua, kyyneleitä, verta, mustelmia, naarmuja, rahattomuutta, säätämistä, sumplimista, katkeruutta, paskanjauhantaa, vertailua, hauskuutta, tutkiskelua, etsimistä, verkostoitumista, kavereita, iloja, palkitsemista, onnellisuutta, oppimista, auttamista, kehittymistä ja toivottavasti kaikki on sen arvoista. Ota koira ja harrasta aktiivisesti!
Tää pitää mut ainaki järjissäni. :)
Heitin sua "haasteella" :) http://fourdigits.blogspot.fi/2012/11/siina-on-sita-jotain.html
VastaaPoistaKiitos! Tiedän mitä kirjoittaa sitten seuraavaan postaukseen :)
VastaaPoistahttp://awanelamaa.blogspot.fi/2012/11/haastetta.html haastioimpas sutki, käy kurkkaa!
VastaaPoistaHiennoo! Pakkohan se on sitten tehhä kerta tuplahaasteen oon saanu :)
VastaaPoista