Enemmän kuin unelma onnesta

Nyt on käytetty kyllä kunnolla hyväksi maanantaiaamun vapaat (mutta milloinpa mulla olisi ollut maanantaiaamu pyhitetty ainoastaan nukkumiselle?), koulu alkaa vasta yhden aikoihin.

7 Aikoihin Nukan ja Mäihän kanssa lähdettiin lenkille. Käytiin metsässä juoksentelemassa ja kulutettiin aikaa reissulla 1,5 tuntia. Hörppäsin yhden kupin kahvia ja samalla Mäikkiksen kongi sai hetken olla pakastimessa. Sitten läksin tekemään Nukalle jälkeä tuohon pellolle.

Alkuun laitoin namikasan ja parille ekalle askeleelle namin, mutta niitä se ei syönyt. 100 m serpentiini jälki, 2 välipurkilla ja loppupalkalla. Ekan purkin ohi kaahasi, mutta toisen löysi ja odotti maahan käskyä. Kauhee vauhti oli taas, mutta loppua kohden pysyi paremmin jäljellä, alussa eksyi pari kertaa, mutta löysi itse takaisin jäljelle. Seuraavan jälen teenkin sitten metsään ja paljon pitemmän. Metsään on helpompi merkata se jälki, niin pysyy itsekkin kartalla paremmin. Nukasta on kyllä tullut aika kelpo jälkikoira! :)Keskittyy hyvin jälkeen, ei ota häiriötä ympäristöstä ja pitää sen nokan maassa!

Mäikkis sai aktivoinniksi tottistelua pihalla ja lopun ruuan kongista. Tottikset meni hyvin, otettiin vierellä kävelyä, pysähtyessä maahanmenoa ja paikkista. Pari kivaa luoksetuloa tehtiin.

Pokka reenaili yksinoloa, alkaa sujumaan tosi kivasti jo! Välillä vähän jää huutamaan, mutta ei ole mitään verrattuna vaikka Mäihään pienenä. Tänään on Pokalla edessä vielä yksi ruoka ruudusta sekä poliisitreenit, josko tuokin pääsisi jotain etsintää niissä tekemään :)

Nyt nuokin on reenattu ja lenkitetty, voi illalla hyvillä mielin olla muutaman hassun tunnin töissä! :)

Viime viikko meni koulussa mm. availlessa kuollutta koiraa ja raunioilla. Maanantain olin poissa koulusta, sillä Mäihällä oli eläinlääkäriaika Oulussa, ienplastiassa. Pokka kävi keskiviikkona ell, sillä todettiin pissatulehdus. Voi näitä mun koiria..

Viikko meni ihan hujauksessa, sillä kolmen koiran kanssa, ei elämä ole tylsää, saati helppoa. Jokainen tarvitsee aikansa ja jokaista reenaan tavoitteellisesti. Mäihän tavoite on nyt pitää pää kasassa loppu aika, mitä se mulla on -> Yksi päivä saikkua, niin Mäihä hyppii seinille. Pokka reenailee kaikissa jutuissa alkeita, Nuka tekee tokoa ja jälkeä, sekä pitää kuntoaan yllä. Illalla ei paljoa vapaa-aikaa jää, mutta uskon, että helpottaa tämä elämä kun Mäihä lähtee. Voiko sitä salaa toivoa?

Aika ei vaan riitä kolmelle koiralle, joita kaikkia aikoo reenata "yhtä paljon". Pokan tulon jälkeen, jos on meinannu mua nähellä, niin on tyypit saanu tulla mehtään mukaan tekemään verijälkee yms. ja kysellä kuulumisia siinä samalla. Että tervetuloa viettämään mun kanssa laatuaikaa metsään kera mun koirien!

Tottakai mun omatuntoa kalvaa se, etten oikeesti voi tehdä kaikkee. Pokka on tottakai vielä pieni, mutta se aika minkä käytän Mäihän hampaiden vääntelyyn voisin käyttää sen kanssa leikkimiseen tai kontaktin vahvistamiseen. Jos haluan, että Nuka jaksaa nukkua sen aikaa, kun olen koulussa, mun on pakko käydä sen kanssa pyöräilemässä, tehdä jälkee ja laittaa ruoka kongiin. Senkin ajan olisin voinut käyttää siihen, että pyöräilen metsään ja teen Mäihälle verijälen. Onneksi nuo koulun käytännöntunnit on vähä helpottanu, varsinkin ne, milloin Mäihä on saanut olla mukana, niin ei ole vapaa-ajalla tarvinnut kuin juoksuttaa koirakavereiden kanssa tuossa pellolla.

Mäiks on ajanut onnistuneesti verijälkiä, ojanylitykset ja kulmat menee älyhyvin, vitsi ku sais mennä joskus kisaamaan tuon koiran kanssa.. Nuka on siirtynyt siis jäljessä purkkeihin ja tokoa ollaan tehty kivalla vireellä ja Nukan tason mukaan. Seuraamista, paikkista sekä sivulletuloa ilman, että mä antasin käsiapua, se vaan on jäänyt tavaksi, vaikka tuo ei sitä tarvi.. Ollaan siis otettu ihan helppoja sivulletuloja, että varmasti onnistuu ja voin huoletta jättää käsiavun pois.

Pokka on opetellut istumaan, menemään maahan, ottamaan kontaktia ja pysymään mamman perässä ulkona liikkuessa. Metsässä ollaan käyty paljon ja tuo on saanut ihan kivasti kropan hallintaa. Että varokaa vaan kun sen jalat kasvaa! Sitte se on menoa. Pokka oli tullessa semmonen unelias pöllönpoikanen, mutta nyt siitä pikku hiljaa kuorituituu rohkea pieni poliisinalku! Reipastuu päivä päivältä ja tekee kivasti sisätila etsintää. Jälkiruutu menee huonommin kuin etsintä, mutta katsotaan kun ruutuja on takana vähän enempi, että miten alkaa sujumaan. Pieni leikkii tosi kivasti!

Mummot ne tuolla kylällä huutelee kuinka ihana pentu mulla on, mutta kun kuullaan, että se on sakemanni, niin hymy hyytyy ja mummot kääntyy äkkiä pois! Onko se onni omistaa koira, jonka kaikki kiertää lenkillä kaukaa (Nuka ja ehkä tulevaisuudessa Pokkakin, kun pentuna jo kartetaan :D) Saapahan olla rauhassa.

Loppuun vielä kuva onnellisesta lopusta.. kaikki kuvat (C) Henna K.

Oon oikeesti onnellinen. Väsynyt, mutta onnellinen. Ja mähän aion hoitaa tän jutun kunnolla. Niin KAIKKI koirat, koulun, työn kuin ihmissuhteetkin.