Vuosi 2014

On aika jälleen kerran rikkoa hiljaisuus ja niputtaa vuosi 2014 pakettiin. 

Tammikuu: Viimeisiä vedettiin kennellinjalla. Viimeiset koulupäivät ja kentsunäyttö. Olo oli hyvin haikea, joskin kovin vapauttava. 

 

 

Helmikuu: Sain paperit ulos koulusta. Asustelin vielä Kannuksessa ja treenattiin molempien koirien kanssa ahkerasti. Työ- ja asuntohakemuksia meni ties jos minne..

Maaliskuu: Saatiin vihdoin kämppä! Muutettiin Kokkolaan. Itse olin hieman varautunut koko kaupunkia kohtaan ja ajatus muutosta tänne, sai karvat nousemaan pystyyn. Olin kumminkin päättänyt, että tämä kortti katsotaan ja olen erittäin tyytyväinen, että sen tein! Kävin Kennelliiton leiriohjaajakoulutuksessa, huippua! Pokka oli reissulla melekone täydellisyys. <3

Huhtikuu: Osallistuminen ensimmäiseen möllikisaan, hui! Poksu oli hieno eläin ja totteli itselleen ALO1 173 pisteellä. Tästä innostuneena laitoin virallisen kisailmon menemään.. Kävin koulutuksissa ja työhaastettelussa, sekä pääsin vihdoin töihin, Mustiin & Mirriin.

Toukokuu: Töitätöitä. Tokokoe, josta Poksu nappasi luokkavoiton 200 pisteellä ja kunniapalkinnon. Muutkin meijän luokkalaiset valmistu, joten niitä juhlittiin. 

Kesäkuu: Käytiin muutamassa mätsärissä olemassa hieman liian korkeassa tilassa ja kävin Kennelliiton leirillä ohjaajana. Ihania ihmisiä <3

Heinäkuu: Ensimmäistä kertaa uskaltauduin koiran kanssa koulutukseen ja en voi muuta sanoa, kuin, että se kannatti! Käytiin Sievissä tokokoulutuksessa ja saatiin paljonpaljon positiivista palautetta meistä parivaljakkona. Kokkola KV. Ei saanu Pokka sitä tarvittavaa hoota :D Kyllä ärsytti! Kaverin malikka tuli päivähoitoon ja sekös entisestään kasvatti pentukuumetta.. Nuka oli mennyt porukoille maalle hoitoon ja me lähettiin reissuun, Jyväskylän kautta Hämeenlinnaan! Reissulla nähtiin Pokan siskopuolta omistajineen , mun siskoa koirineen, sekä Mäihää! <3

 Elokuu: Viimein uskaltauduin taas ilmoittamaan Pokan kokeeseen ja alku kokeessa oli kyllä yhtä kaaosta ja hävetti, kun olin tuonut kokeeseen noin keskeneräisen koissun.. Yksilöliikkeissä Possu skarppasi ja oma jännittäminenkin unohtui ja tehtiin oikein mallikas suoritus. ALO1, 189 p, KP ja luokkavoitto! Seuraavana päivänä Lapualla oli SPL-arviointi ja Pokka esitti kovin Pokkamaista toimintaansa arvioinnin ajan. Nukalle aloitettiin siedätyshoito.

 Syyskuu: Kokeita kokeiden perään. Lähdettiin hakemaan viimeistä ykköstä, mutta oli kyllä lähellä, ettei sitä oltas edes saatu. Oltiin molemmat hieman kuutamolla ja kesän kova reeni alkoi näkyä jo koirassa. Saatiin kasaan haalittua kumminkin 166 p ja TK1. Tiesin, että olisi ollut syytä jäädä tauolle, mutta ei pystynyt, sillä BH-koe lähestyi uhkaavasti. Liian vähän BH-kokeenomaista reeniä alla ja eihän BH mennyt läpi. Enää ei harmita se, ettei koe mennyt läpi vaan lähinnä se, että itse oli haukannut liian ison palan, eikä antanut koiralle aikaa palautua edellisestä koitoksesta. Mutta nyt ollaan käyty katsomassa mitä treenataan ja miten, ennen ku lähetään suorittamaan yrittämään uudestaan BH-koe. Mulla alko työt toisessa paikassa.Pokka kävi suorittamassa Mh-kuvauksen.

 Lokakuu: Töitäjatöitä. Koin henkisesti raskaita viikkoja, sillä olin päättänyt antaa Nukan mennä. Nuka ei ollut enää iloinen. Sitä sattui ja se oli väsynyt. En pystynyt enää katsomaan kun mulle niin tärkeä joutuisi elämään vajaalla liekillä. Nuka sai nukahtaa ikiuneen 10.10 mun syliin. Lopetus oli mulle tosi kova pala ja siitä toipuminen vie aikaa. Positiivista on se, että Nukan eläinlääkäri ja hoitaja handlasivat lopetustilanteen todella hienovaraisesti ja omistajan tuntemukset huomioiden.

Marraskuu: Töitä, pääsykokeilua ja reenien jatkamista. Nukan poismeno vei omat mehut koirailusta ihan totaalisesti ja vaikka välillä tunsin siitä huonoa omaatuntoa, oli mun pakko saada käydä asiat läpi ensin itseni kanssa, jotta pystyin jatkamaan eteenpäin. Päivä kerrallaan.

Joulukuu: Lähdettiin kaverin kanssa mun siskolle Hämeenlinnaan, nähtiin tuttuja, käytiin messarissa ja vietettiin minilomaa. Tuli kyllä niin tarpeeseen! Sitten tulikin jo joulu ja mun ensmmäinen kunnollinen joululoma!

Vuosi 2014 on ollut muutosten aikaa. Asetin mielestäni kovat odotukset Kannuksen jälkeiselle elämälle ja vuosi on antanut mulle enemmän kuin olisin ikinä pystynyt toivomaan. Voiko tällaista onnea ollakkaan? Olen saanut paljon uusia, hyviä ystäviä. Olen löytänyt treeniseuraa. Olen kisannut Pokan kanssa. Olen ollut mieleisissä töissä. Mukavine työkavereineen. Muutettiin. Koti on kiva paikka ja siellä asuu edelleen mun lisäksi yksi mukava miekkonen. Tummana pilvenä mun päällä, välillä heittää sadetta ja ukkosta niskaan, on Nukan poismeno, joka tottakai oli jossain vaiheessa odotettavissakin, mutta, että näin pian.. Vieläkin saatan pillahtaa itkuun kesken automatkan tai kuullessani radioista Jenni Vartiaisen - Minä sinua vaan biisin, jonka laitoin Nukan muistovideon taustaksi.. Yhtäkkiä vaan sattuu ja kun sattuu, niin sattuu kunnolla. Itku ei ole sellaista nättiä elokuva nyyhkytystä, vaan ihan kunnon rääkymistä. Kyyneleet ovat krokotiilin kyyneleet, jotka vaan valuu ja valuu. Silti, mä olen onnellinen. Koska mä päätin viime vuonna, että mä oon. Koko vuosi on opettanu mulle ihan hirveesti elämästä. Oon kasvanu vuodessa henkisesti (ehkä myös fyysisesti.. :D) niin paljon. Oon niin kiitollinen jokaisesta hetkestä vuonna 2014.

Nyt haluankin toivottaa jokaiselle lukijalle ja blogiin eksyjälle onnea vuodelle 2015! 

                        If you want to be happy, then be.