Kohti koetta

Hyvin menneen möllitokon seurauksena ilmotin sitten Pokan kokeeseen ens kuun alussa. Ajattelin, että nyt on hyvä samalla kertaa rykästä ja ylittää itsensä - eli mennä sinne oikeisiin kokeisiin. Monta ongelmaa - tai osaa voisi sanoa vaikka vaan kauneusvirheeksi, meillä on, mutta eihän nuorelta koiralta nyt muuta voi olettaakkaan?

Pakersin meille heti möllitokon jälkeen kuukauden treenisuunnitelman ja siinä ollaan pysytty oikein mallikkaasti. Välillä olen vaihdellu treenipäivien sisältöjä päikseen tai tehnyt enemmän liikkeitä putkeen jos on näyttänyt siltä, että koira pystyy vielä tekemään yhden kokonaisen liikkeen. Vahvistuksen alaisena etenkin ovat olleet luoksetulo, pa ja liikkeiden välit.

Välillä musta tuntuu, että onkohan vähän tullut haukattua ihan liian iso pala ja lähdettyä liian tosikko meiningillä treenaamaan, ku monesti tulee katottua tota koiraa kotioloissa ja todettua, että ompa se väsyny... No, onkai se ku pitää mamman kanssa vääntäyty millo minnekki mehtään hakemaan esineitä ja nuuskuttelemaan jälkeä ja samalla reenata johki kokeeseenki.. Ajattelin sitte tällä viikolla ottaa aika lunkisti ja tehdä vaikka yhen liikkeestä seisomisen alusta loppuun iltaruualla. P sai ruokansa ja jäi vähän hölmistyneenä kahtomaan, että tässäkö tää nyt oli, meän reeni..

Ulkokentällä on nyt viime päivinä ollut niin maan mahottomasti energiaa vaikka tapani mukaan oon liikuttanu sitä alle ennen kentälle tuloa, mutta nyt se oli kyllä niin sika ku olla ja voi, että keskitty enemmän vietikkään näköseen seuraamiseen ku tasaiseen keskittyneeseen tysökentelyyn. Eihän siinä mitään, jos sellaista haluaa, mutta musta tuntuu, että me keskitytään enempi Pokan kanssa tohon tokoon, ku tottikseen, joten meille riittää se vähemmän vietikkäämpi seuraaminen. P keskittyy paremmin matalammassa vireessä ja musta tuntuu, että mun on helpompi sitä ohjatakin ilman, että tekeminen kumminkaan näyttäisi huonolta. Kentältä tullessa manasin, että tää koira liikkuu ainaki tunnin ja tekee niin maan pirusti tokoa alle, jotta on kokeessa sitten vähän matalammassa vireessä :D Eli mikä liika reenaaminen? Pyh.

Suurin asia, mikä itsellä nyt on herättänyt taas pientä mörköä päänsisällä on se paikkamakuu. Oon itte tajunnu alkaa vaatia koiralta, kun se osaa ja P on maannut reippaasti yli 2 min ihan näppärästi kentällä kuin kentällä. Häiriöreeneissä se on kestäny lähtevät koirat, toisten välipalkkailut ja vieraat koirat vieressään, mutta on eräs pikku SUURI juttu, mitä se ei vaan voi ymmärtää, nimittäin toisen koiran piippailu. Oon tiedostanu jo asian kauon ja ajatellu, että sitä se ei varmaan kestäs, mutta nyt se on huomattu, että se on ihan äärettömän hankalaa Pokalle.

Joten ei ku tuumasta toimeen ja niimpä otin Nukanki mukaan jalitsukentälle. Nuka sai tyytyä kurjaan kohtaloonsa ja odottaa kentäl reunalla ja itkemiseksihän se meni. Aloin tekeen Pokan kanssa seuraamista ja palkkailun yhteydessä se kummasti katteli Nukan suuntaan ja oli ihan ihmeissään, mitä se apina tuolla nyt itkee. Tein paikkista niin, että P jäi selkä Nukaan päin ja sehän oli liian vaikeata sille. Pysyi minuutin, kävin palkkaamassa ja lähti perään. Kävin viemassa takaisin ja jäin itse hieman lähemmäs koiraa. Kävin vapauttamassa ja tehtiin hieman noutoa välissä. Loppuun tein vielä paikkiksen niin, että Nuka jäi hieman kauemmas meistä ja jäi nyt sivuun. Jäin itse hieman lähemmäs, nakin koiran eteen ja kehuin muutaman kerran. P makasi minuutin rauhallisena - ei itse lähteny piippaamaan mukaan, jes! Nyt vaan raahaan sitä Nukaa enemmän mukaan kentälle, jotta P tottuu piippaamiseen. Joten reeniä reeniä !

Nyt meidän treeniohjelmassa on tosi paljon sitä paikkamakuuta. Mitenhän saisi ohjaajan asenteen sellaseksi, että paikkis ois kiva liike, että tulisi reenattua sitä ihan eri tavalla? Eihän siinä muuta ressaavaa olekkaan ku joku käy sun koiran päälle, sun koira ei pysy siellä tai vaikka mitä kammottavaa voi sattua kys. liikkeen aikana.. ! Mutta kyllähän sitä voi muutenki sattua vaikka mitä, eikä vaan paikkiksen aikana, että onko se nyt vaan turhaa pelkäämistä kys. liikkeen osalta?

 

Käydään nyt kokeilemassa se yksi koe ja katotaan sitte, mitä tehään !