Kehään mentiin ja P haukkuu. Pikkasen olin, että mitä ihmettä.... No, Pokka pyöritteli päätään ja availi äänihuuliaan, kunnes aloitettiin paikkamakuu. Mä aattelin, että se ei todellakaan mene ees maahan, kun ei ole kuulolla, saati pysy paikallaan edes kahta minuuttia. Mutta mitä vielä. Tyyppi läsähtää maahan, vinoon tosin, mutta kuulolla se näköjään oli, vaikkei siltä näyttänyt. Pää alko pyöriä ja se oli aivan järkyttävän näköstä koko kaks minuuttia ja nyt ihan oikeesti on pakko saaha reeniseuraksi ei niin hyvin koulutettuja koiria, koska selkeesti Pokka kuumu siitä muiden koirien "vallattomuudesta" Reeniä vaan ja yritetään nyt oikeesti opetella sitä patoomista, jotta saadaan tuo kuosiin. On tuo paikkis sitte semmonen murheenkryyni, ettei sitä ihan yhessä yössä tuollaisella koiralle opetetakkaan - ainakaan sen näköseksi, mitä minä sen tykkäisin olevan.
Tuomari kumminkin antoi ryhmäjutuista Pokalle kympit. Paikkis ei todellakaan ollut kympin arvoinen suoritus - ei edes alokasluokassa.
Pokka meni autoon huilimaan ja koitin tarkastella millaista linjaa tuomari, Jaana Tala, oikein pitää. Tuntui aika lepsulta. Mä olin jo heittäny kirveen kaivoon, sillä todistetusti meillä ei ole hallintaa, meijän koulutustaso ei ole edes alokasluokan tasolla...Heitin hyvästit haaveille ykkösestä, sillä Pokka otti ekassa kokeessa niin paljon häiriötä yleisöstä ja nytkin ihmiset olivat ihan kehän reunalla.
Koira ulos autosta, pissalle, hieman tottista alle ja pallo suuhun. Tyyppi oli ihan liekeissä. Irrotus ja vihjeeksi "tottista" ja sen jälkeen sille ei tullut pieneen mieleenkään tehä yhtään mitään muuta kun oottaa sivulla, että akka antaa seuraavan käskyn! <3 Siis jos mä jotain oon osannu opettaa, niin tää on yks niistä ja se näämmä on ihan hyvällä mallilla! Vaikka alun katastrofin jälkeen näytti, että tästä ei tuu mitään, niin kannatti kasata oma pää kuntoon ja antaa koiralle ne vihjeet, mitkä reeneihin mennessäkin se saa. Sille oli ilmeisesti liian vaikea ymmärtää alun höpötystä ja turhaa odottelua - joten tätä lähetään siis reenimään!
Sain odottaa omaa vuoroa ihan rauhassa, Pokan odotellessa sivulla, annoin sen vielä hieman kantaa palloa ja appari otti sitten pallon takataskusta. Jännitys lakkasi samantein kun päästiin kehään. Yritin katsella mitä pisteitä tuomari meille antaa, mutta päätinki sitte keskittyä vaan meihin ja liikkuriin, sillä hallinnasta ei ollut nyt vara antaa tuolle koiralle yhtään saumaa, vaan kun liike loppu, niin jatku se heti siirtymisenä "tässä"- käskyllä. Ja voi hyvänen aika tuo nautti siitä kun mä puhuin sille siitä kuinka hieno poika se on! Ei turhaa pälyilyä ympäristöön, ihmisiin tms. Täpäkkyyttä maahanmenoon ja seuraamisen paikka nyt on aivan liian edessä muutoinkin, kun hakee niin vahvasti kontaktia. Tuomari tykkäsi ja oli ehkä hieman lepsu - mutta sekin nyt riippuu siitä, millaiseen kohteluun on itse tottunut ;)
Kaikista vaikeintahan on luoda koiralle hyvä tunnetila ja koesuoritus, että se kestää alusta loppuun hyvänä. Kehässä mulle tuli fiilis, että ihan sama vaikka koira sais kakkostuloksen, kerta tekee näin kivalla ilmeellä ja fiiliksellä, niin tuloksesta viis. Enemmän mä arvostan sitä, miltä se näyttää livenä, kuin sitä, miltä se näyttää koiranetissä ;)
Video puhukoon puolestaan. Pitkä tie vielä, mutta tässä vaiheessa se näyttää tältä ja ihan hyvältä ollakseen mun ensimmäinen harrastuselukka! <3 Pokka <3
Ja tuloshan oli tämä: ALO1, 189p + KP ja luokkavoitto! Kyllähän se voitto aina hyvältä tuntuu, mitä sitä kieltämään.
Onnea hyvin menneestä kisasta :) Fiilis välittyy ja se on tärkeintä!
VastaaPoistaSinun blogia tulee välillä vilkuiltua, ex-Kannuslainen kun itsekin olen :) Liityin lukijaksi nyt muistaessani.
Fiilis on tärkein ja se oli videolla ainakin hyvää :) Ja kiitos!
Poista