Uudempaa & parempaa vuotta!

Piparihaaste!

Loman piti omasta mielestäni kulua hitaasti ja mietin, että nyt mentäisiin koirien ehdoilla. (plus tehtäisiin niitä satoja miljoonia tehtäviä pois alta, jos mielii valmistua!!!) Liikuttaisiin tosi paljon ja treenattaisiin Pokan kanssa ahkerasti. No, ahkerasti me ollaanki kulutettu messarista saatuja ilmaisnäytepusseja ja tehty pikkujuttuja kotosalla kuten harjoiteltu noutoa, puututtu ennakointiin sekä otettu luoksetulon loppuasentoa. Eihän se loma menny niin ku suunnitteli. Eka vklp meillä höntäsi vieraita miehen synttärikahveilla. Ressasin hirveesti sitä, miten Nuka ottaa vieraat vastaan (pieni lapsi + mieshenkilöt) mutta Nuka päättikin yllättää ja oli ku mikäki enkeli. Pokka taas ei voinut ymmärtää, että kaikki ei halua, että hän tuo palloa syliin ja kummasteli pientä ihmistä (joka ei edes puhu) meän kotona!!! (Onhan se nyt lapsia nähny, muttei ne koskaan meillä oo käyny) Pojat saiki loppuillan tyytyä olemaan huoneessa syöden ISOJA luita.

Nukalle riitti piparin näkeminen..

Joulun aika hönnättiin sukulaiselta toiselle. Raskasta sanon minä. Uhh. Tulipas nähtyä meän porukoilla ollessa pitkästä aikaa taas vanhoja kavereita! <3 Ihana kun aina kaikki ei jää ihan sille "pitäs nähä" - ajatukselle, vaan joskus jotain jopa toteutuukin! Oli ilo vielä huomata, että pojilla ei ollu ongelmia tulla toimeen Awan ja Räikän kanssa. Pokka ahistu hieman siitä, että Räikkä halusi pestä sen suun ikeniä myöten, mutta muuten ei ollut ongelmia! Nukasta kyllä huomaa, että se on jo melko vanhus, koska kolme muuta jakso ulkoilun jälkeen touhottaa sisällä joulupukin tuomien lelujen parissa, Nuka taas keskitty seuraamaan sivusta lapsien leikkejä, eikä mennyt väliin päsmäröimään, niinkuin joskus sillä oli tapana. Pisteet jälleen Nukalle!


Eilen lähin hallille aamusta MOLEMPIEN kanssa - rasti seinään, Nuka reenaa! Nuka teki jotain pikku juttuja ja keskittyminen oli sitä normaalia 10 sekunnin luokkaa :D Ei se enää lähe juoksemaan hallia ympäri, saatika ole niin pahasti hajuissa kiinni, mutta onhan se turhauttavaa treenata tuommosen kanssa, hohhoijjaa, miten sitä on joskus jaksanu? No, ei oo tienny paremmasta! ;) Pokka taas teki hieman ohjattua, ruutua, seuraamista, hyppyä ja kentälle tuloja. Hyvällä mallilla, mutta pitäs treenata enempi.. Ja ottaa niitä häiriöitä mukaan niihin liikkeisiin mitkä se jo osaa. Samoin palkattomuutta pitäs alkaa tekee enempi. Tästä innostuneena, ehkä teenkin näin uuven vuojen kunniaksi jonkin sortin treenisuunnitelmaa!

Käveltiin sitten kotiin ja matkalla pysähdyttiin raviskalle riekkaseen. Kyllä mä taas arvostan Pokan kanssa liikkumisen helppoutta! Nukan kanssa tuo Kannuksen keskustassakin liikkuminen tuottaa välillä harmaita hiuksia - varsinkin jos toinen koira on mukana, eikä voi kokonaan huomiota keskittää siihen. Täten Nuka kulki lyhyellä remmillä ja Pokka viipotti edelle - Nukasta kun ei koskaan voi tietää, mitä mörköjä se sattuu näkemään tai kenen syliin se on yhtäkkiä menossa.. Pisteet siis miellyttämishaluiselle paimenkoiralle!

Illalla kuuden jälkeen kuulu kaukainen raketin ääni ja annoin pojille molemmille isot luut. Nuka keskitty hyvin luuhun, mutta kuuli paukkeen ja välillä lähti luun luota etsimään piilopaikkaa. Koiria ei huomioitu ollenkaan vaan annettiin olla. Nuka pyysi pissalle ja lähdin käyttämään samalla myös Pokan. Nuka teki tarpeensa ja paukkeesta huolimatta, ei joutunut sen suurempaan paniikkiin tai vetänyt takaisin sisälle. Pokka taas ei välittänyt paukkeesta tuon taivaallista - hyvä niin! Keskiyöllä naapurit alko paukuttaa raketteja meän ikkunan alla ja Nuka hakeutu häntä koipien välissä sänkyyn viereen. Pokka ei taaskaan välittänyt mitään. Oon kyllä niin yllättynyt Nukasta, että se stressasi noinkin vähän! Ennen se ei ole kyennyt tekemään yhtään mitään, on maannut koko ajan jaloissa, kuolannut ja tärissyt.. Nyt pauketta oli samanverran ku viime vuonna, mutta nyt Nuka pysty jo ottamaan tirsoja hiljaisempina aikoina, käymään pissalla (!!!!) syömään sekä olemaan hieman kauempana musta. Meän vuosi siis vaihtui ihan kokonaan koirien ehdoilla ja hyvä niin. :)

Hieman jos pelottaa..

Uusi vuosi tuo mukanaan uusia kujeita. Meillä ei alettu herkkulakkoon, olla tipattomalla tai luvata liikkua enempi.. Jotain muutoksia on silti luvassa - pakostakin, joten blogin puolelle yritän olla hieman aktiivisempi kirjoittamaan uusia päivityksiä ja tuoda uusia juttuja, niiden ainaisten treenien vatvomisien sijaan!

 Mä oon asettanu myös (enkä vaan koirille...) itselleni tavotteita vuodelle 2014:

• Kisoihin Pokan kanssa (Suuri ongelma on ollu mun "täydellisyyden" tavoittelu, kisajännitys ja se, että haluan sen varmasti toimivan, mutta eihän KOSKAAN voi olla täysin varma, joten NYT sinne kisoihin!)
• Yritän enemmän, uskallan olla väärässä, olen rohkea ja haluan kehittyä!
• Se mihin päädyn koulun jälkeen on kysymysmerkki - mutta lupaan yrittää, ennenku heitän hanskat tiskiin ja menen avoimin mielin kohti uusia haasteita!
• Tartun hetkeen, nautin, koen ja elän. :)

Hyvää Uutta Vuotta kaikille blogiin eksyneille ja lukijoille! :) Muistakaa, että vastuu omasta onnellisuudesta on teillä itellä, pietään se mielessä ja lähdetään avoimin mielin kohti vuotta 2014 ! 

Ps: Piti vielä sanomani, että vikoilla käytännöntunneilla olipa vaan kiva treenata aksaa Pokan kanssa! Vaikka se ei oo maailman nopein tai älykkäin, mutta sen kanssa oli niin mukava hömpätä ja sai silti neuvoja, vaikkei tavotteita kisaamaan oliskaan!