Huomenia !

Hyvää huomenta vaa!

Hyvää huomenta! Toinen kuppi kahvia menossa ja ulkona tullee vettä, jes! Voin ihan huoletta jäädä sisälle nyhjään ja siivoaan, sekä pitää ansaitun vapaapäivän koirille. Mun tarkotus oli tehä aamulla Pokalle jälki, mutta eilen innostuin sen verran 10 jälkeen illalla, että käytiin sitten jälkeileen sekä hieman tokoileen.

Ikisemiset Pokan kelvottomuudesta osottautuivat vääriksi. Eikös se yleensä ole niin, et kun on se ja tämä ongelma, sen kun jakaa ja joku sitä katsoo, niin ongelmaa ei ole. Meillä ainakin on käynyt näin monesti.

Kuvat; Henna K

Perjantaina lähettiin käytännöntunnilla raunioille ettimään ukkoja. Olin sitä ennen itkeny opettajalle mitä se tekee ja mitä se ei tee ja suurin piirtein elämä on pilalla. Tuuli oli hyvä. Kolme maalimiestä meni piiloon, Pokka hieman näki, että ihmisiä lähtee piiloille, mutta muuten ei autettu juurikaan. Kahella maalimiehellä oli ruokaa, yhellä kaks palloa. Lähettiin yhessä käveleen raunioita ympäri, koira tottakai irti. Pokka lähti innokkaasti, eteni hyvin ja haisteli tarkasti. Ensimmäinen maalimies löyty ja sai suoraan ruokapalkan. Innostus oli oikein nähtävissä koirasta. Sitte jatkettiin matkaa ja Pokka sai maalimiehestä jo hajun. Maalimies löyty ja ukotti Pokkaa. Haukku hyvin ja sai palkaks hirveet kehut ja leikin. Toi hyvin maalimiehen luokse ja haasto oikeen. Kolmatta maalimiestä lähettiin ehtiin ja hyvinhän seki löyty. Siellä sai ruokaa eikä haukutettu. Olin aiemmin pyytäny ettei haukuttas, koska yhyy ei se tajuu yms soopaa, niin systeri ei ollu ilmeisesti kuullu tätä vaan haukutti sitte, mikä oli hyvä, koska tajusihan se! 



Meän opettaja otti vielä pallot ja käski jäädä koiran kanssa oottamaan kun hän menee piiloon. Pokka näki taas kun maalimies lähti kävelemään kohti piiloaan. Lähettiin sit koiran kans kävelemään hieman korkeemmalle ja sieltä Pokka sai jo hajun maalimiehestä. Maalimies oli piilossa betonisen röykkiön keskelle ja Pokka kiersi ympyrää tovin kun ei paikallistanut mistä sinne pääsisis sisälle. Tien löyvettyään tunki ittesä röykkiön sisälle ja alko haukkua. Haukku hyvin ja kauon. Mun tullessa luokse, vilkasi mua ja lopetti hetkeks. Sen jälkeen vielä haukutusta ja hirveet bileet pystyyn. Pokka leikki taas mielettömän hyvin ja tuli haastamaan. Jopa taisteli.

Jatkossa siis aina super hyvät maalimiehet jotka uskaltaa leikkiä ja heittäytyä, koska tuolle ei riitä pelkkä hyvä ja nakki naamaan. Mutta onhan sillä sitä intoa ja nenää pelaa hyvin!

Ennen hakua, tutustuimme koirien kanssa raunioihin ja tallasimme alueen. Pokallahan on ollut välillä hieman arkuuksia erilaisilla paikoissa/pinnoilla. Nyt se meni hyvin putkiin, tunneleihin, betonin päällä jne. Yhessä kohtaa mentiin vähän vaikeemmasta paikasta ja Pokka oli omasta mielestään jäänyt jumiin takajaloistaan kun sen etupää oli ylempänä ku takajalat. Kannustusta ja muistutusta, että takapääki on olemassa ja se toimii niin johan koira tajus, että itkeminen ei auta, on vaan käytettävä niitä jalkoja. Sen jälkeen ei ollut mitään ongelmaa. Käytiin korkeessa tornissa, mullekkin pelottavissa portaissa, eikä niissä ollut ongelmaa. Alas tullessa kahto tarkkaan, voiko tuohon nyt astua kun eka askelta oli hieman vaativa. Pokkis luotti kumminki muhun, että ku mää sanon, että tästä voi mennä, niin sitte mennää, eikä mitään pahaa tapahu. Vähän pienempänähä tuo ei millään ois tahtonu mennä esim. penkille tai bussipysäkille kun se lauta on niin pieni alue, minne puskea kroppansa. Nyt ei ollut ongelmia sellaistenkaan kanssa! jeejee.

Eilen Pokka teki tokoa ja jälkeä. Tein serpentiinijälen peltomaiselle aluelle ja oli hieman alle 300 m pitkä. Työskenteli hyvin, seurasi molemman puolen askelia, jälen hukatessa löysi itse ja hihna oli jopa hieman tuntumalla! Eli jatkossakin suht pieniä nameja, pellolla/nurtsille näin alkuun, vaihtelevalla säällä ja ne kepit vois alkaa opettaa. Oon aatellu opettaa sen ilmaisemaan menemällä maahan. Josko syksyllä ne kepit vois laittaa jo jälelle? Katotaa miten edetään..:)

Tokossa on innostunut ja seuruussa tahtoo alkaa pomppia ja hötkyillä. Toko on nyt jäänyt hieman taka-alalle, mutta koska mulla ei oo kiire kokeisiin niin haitanneeko tuo. Onhan tuo jo huomattu, että Pokka on hitaasti kehittyvää sorttia, joten annetaan sen kasvaa ihan rauhassa. :) (Täällä odotellaan vieläki murkkuikää ja jalan nostoa.) Leikkiminenki sujuu aina vaan paremmi. Parantaa ko sika juoksuaan!

Kävin tekee Awalle ja Nukalle verijäljet. Nukahan oli iha pöhkö ko pääsi mehtään missä tuoksu niin voimakkaasti veri. Ei kuunnellu yhtään mitään ja kulki nokka maassa. Jälellä se kiiti ku maantienkiitäjä, täysiä. Pois alta risut ja männyn kävyt! En tiiä kumpaa jälkee tuon kans on parempi ajaa, koska verijälen jälkeen tuo oli ihan omassa hajumaailmassa ja lähössä joka ikisen linnun perään kotimatkalla. Ei kuunnellu yhtään mitään! Kannattaakohan tuolle vahvistaa veren hajua, ko pian lähtee riistan perään? Vai onko tää taas omaa kuvitelmaa. Niin kovan työn mää oon sen kansa tehny, että se jotain ees kuuntelis ja uskois, niin en haluu, et kaikki valuu viemaristä hukkaan ku tyyppi saa vahvistusta ei toivottuun käyttäytymiseen. Onko kellään kokemuksia asiasta?
Periaatteessa Nukallehan vois tehä molempia jälkiä ja verijälkeä harvakseltaan. Sen kanssa tuo jälestäminen vaan on niin inhottavaa! :D Mutta kerta koira tykkää, niin sitä tehään! On se Nuka ihan pätevä sunnuntaiharrastelija!

Nukan kanssa tehdessä mää hymmyilen, koska Nuka on niin tyhmä. Se puhkuu intoa, vaikka eihän se mitään osaa. Ja se ei osaa mitään, koska on nii luupää. Mutta se luulee olevansa. Hyvän mielen tuoja tuo piski <3 Oivallinen hömppäilijä.

Pokan kanssa tehdessä mää hymmyilen, koska se on niin pätevä. Tasanen ja varma suorittaja. Tekee mitä käsketään ja miten käsketään. Mun ei tarvi ennakoida (niinku Nukan kansa) käsky ja koira tekee. Sen kanssa harrastaminen on mukavaa ja palkitsevaa.