Elli Epätoivo

Meille tuli kylään Elli Epätoivo, Maija Murheenkryyni sekä Tiina Toivoton. Toivottavasti eivät vieraile pitkään, saatika jää asumaan.

Pokka. Tuo 7-viikkoisena mun hoiviini saapunut ällösöpö punkero, joka suurimman osan ihmisistä hurmari olemuksellaan ja luonteellaan. Se pieni osa ihmisistä ihmetteli ja kummasteli, miten tuosta ikinä yritettäisiin edes leipoa poliisia. Heitä ei paljoa pöllön poikasen touhut naurattanu, itketti kylläkin. Toiveet eivät koskaan poliisinurasta täyttyneet ja tyyppi jäi täyttämään suuria saappaita harrastuskoirana mun leiviin. Mutta mitäpä jos nuo saappaat ei koskaan tule kokonaan täyttymään? Riittäisikö, että edes puoliksi täyttäis toiveet? Ehkä, mutta miksi pitää olla tällainen, että kaikki mulle heti ja nyt...

Mä pidän tosta koirasta ihan hirveästi. Se on helppo arjessa. Aivan unelma esimerkki ihmisille, joilla on kammotuksia sakemanneja kohtaan, kun osaa olla niin nätisti lasten kuin vanhustenkin kanssa. Se ei paljoa lohduta, jos koira ei ole tarkoitettu olemaan istuva terapiahurtta. Se tekee tottista mulle riittävällä innolla, häntä vähän? heiluen. Onhan sillä tarkka nenä jälkeä, esineitä ja hakua ajatellen. Mutta missä työmotivaatio? Hukassa vai kasvatettavissa, pikku hiljaa? Onko se haku sittenkään sen juttu, koska vieraat ihmiset on muutenki tuolle pelkkää ilmaa. Haittaako se, ettei se jäljellä etene kuin Vr:n juna, kirien aikatauluaan kiinni. Esineet.. Hakeehan se heitettyjä leluja ja helppoja vietyjä esineitä, niin, että se näkee kun esine viedään. Mutta välillä tuo etsimään lähteminen on kuin yrittäs irrottaa purkkaa tukasta.

Tokoon oli se motivaatio niin helppo saada, koska se on ainut laji, missä pystyn viemään sitä itseksenikin hieman eteenpäin ja se motivaatio vaan tuli. Mutta nuo maastot kyllä osaa olla yks tulevien iltojen itkun aihe. Mitä jos se ei tykkää lajeista, mutta mä tykkään? Riittääkö mulle se, että siitä on vaan tokokoiraksi? Ei terapiakoiraa, ei hakukoiraa. Siis aktivointi jäljestäjä, korkeintaan BH ja TK2. Mulla muka oli pää pilvissä, jalat maassa, mutta tais ne jalatki nousta hiukkasen ilmaan ja nyt tiputaan ja kovaa.

Toko ja aksa on ne jutut, mistä tuo nostaa itteään automaattisesti. On sopivassa vireessä. Pallo putken päähän ja kyllähän Pokka menee hypyn ja putken, irtoo hyvin.. Mutta mitäs sitten tehdään jos ja kun yhteiset kiinnostukset ei kohtaakkaan? Mä haluan muutaki, ku mätsäreissä tuomareitten ihastelun kohteena olevan sakumaanikon.

Pokka Pun3 ja mielipide palkinnosta!