Päivähän alkoi sillä, että marssimme hallille Marissan kanssa treenaamaan, mutta emmehän nyt olleet muistaneet katsoa, olisiko halli varattu jollekkin käyttöönsä ja teimme hallin ovelle täyskäännöksen kun siellä olikin porukkaa kuin pipoa. Tulimme siihen tulokseen, että kyseessä oli jotkin varatut treenit. Noh, päivällä luin kokeeseen; lypsylehmien ruokintaa.
Illalla uusi yritys kohti hallia ja onneksemme pääsimme treenaamaan tyhjään halliin. Nuka teki aksaa, irtoomista lähinnä. Boksiin menoa treenattiin sillä aikaa kun Nata ja Marissa tekivät aksaa. Vahvistettiin vielä 2on2off kontakteja. Nuka tuntu olevan koko reenien ajan pihalla ko lumiukko. Yhtäkkiä hallille pasahti treenaamaan muitakin ja meillä agi vaihtui tokoon. Nuka ei jaksanut enää keskittyä ja siinä vaiheessa olisi kannattanut jo lähteä pois, mutta toisaalta halusin nähdä miten tuo reagoi vieraiden koirien ja ihmisten kanssa treenatessa. Ihmisiä tuli niin paljon ja oli hirveetä hälinää halli täynnä niin Nukasta alko huokumaan epävarmuus ja se, ettei sillä ollu enää kiva tehä mitään. Läksimmä siis pois ja kirosin tuota koiraa ja itseäni kun peruskoulutus on ollut niin hatara ja pentuaikana on tehty kaikki maailman virheet.
Joku piru tuossa olkapäällä koko ajan toitottaa samaa "kouluaikana on kisattava kahdessa lajissa.." tottakai olis mukava kisata, mutta mitä jos yksinkertasesti tuon kanssa ei vain pysty..!? Pahinta tässä on, että mulla ois halua kisata ja treenata, mutta ihan hirveen paljo ei pystytä eteneen ku tuota ei voi edes pitää irti jos on vähänki tuntemattomia koiria ympärillä. Ehkä mun pitäs karistaa nuo kisahaaveet ja alkaa pelkästään puskatokoilijaksi. Kahtoa kadehtien himotokottajia ja samalla jossain nurkassa pistää bileet pystyyn ku mun koira osas just istua käskystä häiriössä..
Mutta jottei elämä käy liian vakavaksi, niin moneen otteeseen oon sitä taas puhunu, että vaihtais tän bloginki aiheen koirista vaikka tyyliin, vaatteisiin ja meikkeihin ko ei nuo koirat tahdo oikeen edistyä ko omistaja on tyhmä ko saapas! Ja mähän oon siis melko tyylilyyli. Jos et sitä tiennyt, alla kuvia siitä todisteena. :)
Treeniliivi berralta, collaget on isoveljen vanhat, villasukat saatu joulupukilta ja se haki ne kirpputorilta, fleece on myös kirppikseltä. Meikata unohin ja tukka on just ehkä kammattu.
ja tämä kuva on viime keväältä. Tyylikästä eikö?
Reinot on parhaat!
Siinäpä siis todisteita siitä, että osaan myös pukeutua. (lue: vaatteet on puhtaat -> ei koiran kuolaa. Vaatteet on ehjät -> ei koiran repimiä kivoja pikku reikiä täynnä)
Just nyt tuntuu, että voisko jo valmistua (no okei, olis EDES kesä) olis töissä ja sais rahaa, vois matkustella, asua vuokralla rivarissa KAUPUNGIN laitamil yhdes miehekkeen kanssa, ottaa toisen oman koiran.. Mut ei. Mä kituutan opintotuella ja yritän kustantaa omat ja ylikalliin koiran menot sekä pysyä järjissä. Silti mä tykkään mun elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti