Pienen erossaolon jälkeen se todellisuus sitten vasta lyökin vasten kasvoja. Kuin näkisi koiransa uudesta näkökulmasta kun ottaa vähän etäisyyttä. :D Nukalla siis alkanut murkkuikä, pihalle mentäessä korvat jää kotiin ja jo opittu hihnassa kävely ON UNOHTUNUT. Kerkesin jo hehkuttaa kuinka mukava tuon kanssa on lenkkeillä, mutta ei. Vetäminen jatkuu ja sen kanssa taistelu alkaa uudestaan.
Mutta tokoilua olen kotosalla ottanut. Otin seuruun opettamiseen käyttööni ah niin ihanan naksuttimen ja se toimii! (olen sen kyllä jo huomannut, mutta miksi sitä en ole aiemmin käyttänyt tähän?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti