Joskus on lähdettävä kauas, nähdäkseen lähelle

Viikko erossa koirista, poissa kotoa. Oon oppinu taas ihan hirveesti kaikkee uutta ja asiat selkeytyny! Kuten se, miten annetaan antibioottipistos lampaalle ilman pyörtymistä, pohojanmaalle mää en jää assuun ja senki, että joskus on lähdettävä kauas, nähdäkseen lähelle.

Mä oon tehny treenisuunnitelman Pokalle. Oon merkannu tokokisoja syksylle ja talvelle. Tää tunne jo itessään, ku tiiän, että oikeesti mulla on käsissä sellanen piski, jonka kanssa sinne kisoihin ylipäätään voi mennä, on jo mulle saavutus! Kisavalmishan tuo ei todellakaan ole, mutta elokuussa loppuu treenitauko, äiti on värvätty liikkuriksi ja iskä häiriöksi (nehän ei sitä vielä tiedä, mutta!) niin eiköhän se jollekkin mallille saada! :) Elo-syyskuussa Lumimehtään eksyvät joutuvat siis esineiden viejiksi, maalimiehiksi hakuun, henkilöryhmään, liikkuriksi ja tekemään luoksepäästävyyksiä. Tervetuloa! voin keittää kahvitki. ;)

Suurin ongelma ei taida olla itse liikkeet vaan häiriö ja palkattomuus. Uskon, että alussa tuo kävis hieman kierroksilla, piippaa, poikittaa. Loppua kohden saattais hiipua kun suoritus kestäis ja palkkaa ei heruis. (Mutta tähän otetaan takaperin ketjuttamista ja etäpalkkaa!) Mitään kokeenomaisia treenejä ei olla tehty, koska liikkeet on ihan keskeneräset, mutta aavistelen, että nuo on ne meidän ongelmat. Mutta tässä nyt on monen monta kuukautta aikaa vielä treenata ja jos tuntuu, ettei kokeeseen olla valmiita, niin lykätään haaveita ens keväälle. :)

Eikun möllikokeita katselemaan ja kisakokemusta hakemaan, hui ku jännää jo nyt! :))) Hullua! Ollaan taas askel lähempänä tavoitteita ku treenisuunnitelma on tehty ja kisakalenteria täytetty. (vaikkei niihin kisoihin vielä mentäiskään..)

Ja se sanonta; lähdettävä kauas, nähdäkseen lähelle - enhän mä olis voinu lähteä näin kauas toppiin, ellei mun ihana mies ois jääny hoitamaan poikia kotiin. Mulla on kyllä ihana ja paras mies <3

Mitä? Sillä on suu kiinni!

Toinen hieno mies, Pokka, tänään täyttää vuoden!