Luustokuvissa

Pokka kävi keskiviikkon luustokuvissa ja ell heitti arvion lonkista, että vähintään B:nä tulisivat takasin. Ikisin, että kumminki tulevat C:nä takasin kennelliitolta ja ell vakuutti, ettei tule! :D Toisessa kyynärässä oli
aavistuksen pientä suttua. Selkä ja polvet ok! Ell kopeloi myös takajalat ontumisen jäljiltä, eikä kipuilua löytynyt - hyvä niin! Nyt vaan kuumeisesti jännäillään! Mä olin tehnyt jo suunnitelman valmiiks lajien suhteen, mitä me aletaan tekee ku tuo koira onki huono lonkkanen yms, mutta mitäs sit jos sen luusto onki ok eikä se estä harrastamista?

Oon käyny tekemässä tottista parina päivänä lähikentällä Korrin luennolta saamien vinkkejä hyväksikäyttäen. Pokalla huutoa syntyy sivulle tuloissa ja niimpä oonkin ottanu niitä oikeen urakalla ja palkkaillu tiuhaan! Kyllä tuo tuntuu ja luulisin, että näyttääki paremmalta lelulla ku ruualla tehdessä. Keskittyminen tehdessä on koko ajan mussa - tottakai ympäristö oli suht häiriötön ja palkkaa sateli moneen otteeseen, mutta näillä jatketaan ja katotaan mitä huutamiselle käy. Ja menolle ylipäätään :)

Tuon kakaran luonne on muuttunu niin paljo! Pienenä se oli niin mitään sanomaton karvamössö, joka häikäisi mut helppoudellaan ja muita se ei sitten sykähdyttänytkään, mutta ku ikää on tullu niin energiaa, intoa ja tarmoa löytyy vaikka naapurin koirille asti! Siitä on kehkeytynyt mainio harrastuskaveri ja sen

rahkeet voi riittää vaikka mihin, kaikki riippuu enää ohjaajasta, paljon on siis pilattavissa! ;)

Pokka on vilkastunut hirveesti ja usein mun on reeneissä ja lenkeillä oltava silmä tarkkana ja tähyillä ympäristöä ja ennakoida tilanteita. Esim. tänään treeneissä lähikentällä, se kerkesi huomata palloa hakiessaan ihmisiä tiellä ja osoittaa niitä kohtaan mielenkiintoa. Siitä on tullut mies isolla ämmällä, enkä todellakaan enää voi sanoa, että se tulisi toimeen kaikkien vieraiden koirien kanssa saatika sietäisi jokaista yksilöä tunkemassa iholle. Meillä todennäköisesti tullaan halkomaan harmaita hiuksia tuon energisyyden ja hallittavuuden kanssa - ainakin jossain vaiheessa! Onneksi itse osaa jo tiedostaa ja hyväksyä asian, että tuokaan koira ei tule olemaan mikään koirapuisto yksilö ja sen eteen on nähtävä hirveä vaiva, että mielii tuon kanssa joskus kisakentille kun haasteena on muutakin kuin pelkkä liikkeiden opettelu. 

Mutta mä olen halunnut aktiivisen, hyvän harrastuskoiran, motivoitavissa olevan, suurehkon, pk-oikeudet omaavan karvaläjän ja sellasen molen saanu<3 Tottakai sitä välillä miettii, että helpommallakin voisi ehkä päästä, mutta minkäs teet kun ihan kiva ei mulle riitä :)