Entä sä?

Mun asenne on muuttunu Pokkaa ja treenaamista kohtaan, sen tiedon myötä, että se jää mulle itelle. Treenipäiviksistä huokuu positiivisuus, vaikkakaan kaikki treenit eivät läheskään aivan putkeen ole menneet (jos ei agilitysta puhuta). Mä en aseta sille niin lyhyellä aikavälillä tavoitteita tai ota paineita siitä, että se ei vielä osaa sitä eikä tätä vaikka ikää on jo (oikeasti vasta) 7 kk !

Me ollaan treenattu kyllä kaikkee pientä.
- liikkeestä maahanmeno on hyvällä mallilla
- liikkestä seisomista ollaan tehty muutamia kertoja
-aloitettiin kosketusalustan harjoitteleminen täysin
 sheippaamalla, tuo on aika huono tarjoamaan mitään, joten sitä kehitetään.
-Hakuiltiin, ei mennyt ihan niinkuin elokuvissa, oli liian vaikea treeni, mutta ilmaisi itse oma-aloitteisesti ! JEE.
-Käytiin viihdyttämässä vanhuksia. Hieno terapiakoiran alku mulla.
- Ollaan tehty eteentulemista ja se menee jo kivasti!

7 kuukautta

Eli treenataan, mutta ilman paineita. Humputellaan, ollaan tehty aksaaki! Putkee ja hyppyä speed pumpilla. Nyt kun Pokka jää mulle loppuiäkseen, mulla ei oo kiire saada sitä alle 1,5 vuoden ikäisenä kokeeseen, vaan sen takia, että saisin oman lehmäni ojasta. Kouluaikana olisi hyvä kisata koiran kanssa kahdessa lajissa tai saada koulutustunnus. Nyt mulla on aikaa antaa Pokan kasvattaa kroppansa lisäksi myös pääkoppaa. Jotta se on valmis kokeeseen niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mä en halua olla se, joka itkee muutaman vuoden päästä, että miksei koira enää toimikkaan kun koiran ollessa nuori, sen kanssa on vaan hinkattu liikaa samoja juttuja, liian vakavamielisesti ja innostus on koiralta hävinnyt.


Meillä alko hiihtoloma!  On sata ja yks asiaa mitä pitäis tehä, toppitehtävistä kasvion viimeistelyyn. Miksi noiki on pitäny jättää niin viime tippaan? Miksei vaan voi saada aikaseksi?

Ei mulla ollu tämmösiä ongelmia edellisessä koulussa. Piti sitten kirjoittaa essee nuorten syrjäytymisestä, tutustua nuorisolakiin tai hilata perseensä nuopparille järkkäämään Ari Koivusen keikkaa, niin ei kertaakaan tarvinnut ponnistella niin paljoa kuin nyt, silloin kaikki tuli luonnostaan. Täällä mulle tulee luonnostaan tuo koiran kouluttaminen, asiakkaiden palveleminen sekä
terapiakoiratoiminta/kaverikoiratoiminta.

Mä haluaisin olla sellanen, jolle ois niin helppoo lukea koko ajan kaikkee koiriin liittyviä julkaisuja, kirjoja ja ottaa niistä opikseenja soveltaa niitä käytännössä. Haluaisin olla sellainen eläintenhoitaja, joka tietää jotain muistakin eläimistä kuin koirista, mutta olen liian laiska ylläpitääkseni niitä tietoja pääkopassani, koska eiväthän ne sinne jää, koska ei vaan kiinnosta tarpeeksi. Mä luen mieluummin nuorisolakia. Pitäskö huolestua?

Äitithän yleensä tietää aina kaiken. Oottako huomannu? Tänään puhuttiin mm. siitä kuinka me sisarukset kuulema mielistelemme opettajia. Äiti kahto mua hetken ja repes... "Sen ku näkis, että sinä muka jottai mielistelisit." 

Jep, äitit tietää kaiken. <3


Ketä kiinnostaa teeskennellä
Mua on ainakin turha käskeä
Ketä kiinnostaa mielistellä
Olen onnellinen tälläisenä

Kaikki kuvat (c) Henna K

 
Tähän biisiin on hyvä päättää. Tää ei ainakaan kuvaa mua sitte yhtää. ;)